Minulla oli pahaa närästystä!
Lopetin tupakanpolton ja vähensin kahvinjuontia.
Tupakkayskä hävisi pikkuhiljaa. Onneksi lopetin tupakanpolton, jouduin myöhemmin sairaalaan, ja tupaknapoltto olisi ollut siinä tilanteessa vaikeaa! |
| - J.J, 52v 06.03.07 14:50. |
|
Ikä alkoi olla siinä lukemissa, että oli korkea aika tehdä jotakin.
Polven nivelrikko huusi apua.
Aloitin uinnin 2-3x viikko ja samalla kevensin ruokavaliotani
Polvikivut ovat miltei hävinneet. |
| - Riina, 57v 25.02.07 13:01. |
|
sydänkohtaus muutti elämäntapani.en likkunut olleenkaan.perheeni sanoivat siitä minulle monta kertaa,mutta minä en ottanut heitä todesta.
rupesin käymään joka toinen päivä 5 kilometrin kävelylenkillä.ja joka viikko 3 kertaa punttisalilla.
nyt olen muuttunut XL-koosta M-kokoon.olen nyt paljon elämäniloisempi ja jaksan paremmin viettää aikaani lasteni kanssa,eikä sydänkään ole vaivannut. |
| - muuttunut, 45v 27.01.07 13:48. |
|
Selkä- ja hartiakivut jo alle 30-kymppisenä muuten terveellä miehellä pakottivat muutokseen. Ja voitteko uskoa, jo kahden kilometrin kävely teetti vaikeuksia ja olo oli todella väsynyt seuraavana päivänä. Ylipainoa oli lähes 20kg.
Otin itse selvää kirjastossa terveellisestä ruokavaliosta ja liikuntasuosituksista. Sovelsin niitä luovasti omaan elämääni. Pikkuhiljaa paino alkoi tippua ja kunto kohentua
Jatkuvasti vaivanneet alaselkäkivut ovat pysyneet poissa. Hartioiden jäykkyys on muisto vain. Ryhti on suoristunut ja ruokavalio on muuttunut pysyvästi terveelliseksi. Viime kesänä poljin pyörällä Lahdesta Jyväskylään. Jatkan tätä koko elämäni ajan. |
| - Make, 33v 31.10.06 12:07. |
|
Vaaka alkoi näyttää liian isoa lukemaa ja eikä enää mahtunut oikein mihinkään vaatteisiin.
Aloin ihan yksinkertaisesti tarkkailemaan ruokavaliotani. Jätin kaiken ns. turhan pois ja aloin syömään terveellisesti.
Nyt yli 25 kiloa kevyempänä on ilo huomata, että mahtuu vaatteisiin, ei hengästy niin helposti ja mieskin on huomannut miten hyvännäköinen olen. |
| - päätöksensä pitävä, 39v 11.10.06 21:05. |
|
Sairastan verenpainetautia ja olen tupakoinut vuosia, myös lapsia odottaessani, mutta lopetin 27.8.2005. on pitänyt päätös.
Tumppasin ja en ole katunut, enkä ole käyttänyt laastareita enkä muita keinoja. Sain myös mieheni lopettamaan kolme viikoa päätökseni jälkeen ja nikotiinipurkan kanssa hänelläkin on päätös pitänyt.
: verenpaineeni pysyy hyvällä tasolla ja kuntokin kasvanut, kun jaksaa puuskuttamatta kävellä lenkkejä. |
| - samate, 38v 21.09.06 13:22. |
|
Olin kyllästyunyt työkaverien vihjeisiin ja vartaloni tarkkailuun. Mitä ihmettä se kenellekään kuului, olinko lihomaan vai laihtumaan päin? Mutta luettuani omenavartalon vaaroista hätkähdin. Ja mittanauha näytti hälyttäviä lukemia: vyötäröni puolesta olinkin vaaravyöhykkeellä!
Ei päivää, ettei lenkkiä - ja makkaralenkki pois jääkaapista, kuten Hanna Partasen ohjelmassa. En sentään roskikseen viskannut, vaan laihempien perheenjäsenten makkarasopan tein siitä. Muutenkin kevensin ruokavaliotani, paljon vihanneksia ja hedelmiä mahan täytteeksi.
Kyllä lähtee, saatoin sanoa. Senttejä vyötäröltä ja vähän muualtakin. Iloitsin saavutuksestani, vanhakaan ei siis ole tuomittu elinkautiseen lihavuuteen. Samalla voin auttaa nuorimmaistani painon pudotuksessa ja tukea liikuntaharrastuksessa esimerkin voimalla. |
| - "Mallimamma" (ainakin melkein), 58v 23.08.06 12:59. |
|
Oman terveyden takia, kun pelkäsin päätyväni yhtä huonoon kuntoon kuin äitini. Siitä alkoi laihdutus projektini ja nyt olen tiputtanut 17 kiloa (97:stä 80:een). Halusin myösmotivoida äitiäni elämänmuutokseen omalla esimerkilläni.
Aloin liikkua ja laskea kaloreita sekä tätä kautta mutin ruokailutottumuksiani. Tein terveellisempiä valintoja, opiskelin ravitsemuksesta jne...
Kutistunut olo on tuonut terveemmän ja elinvoimaisemman olon. Jaksan paremmin, eikä ole enää tukala olo, päänsärytkin vähenivät huomattavasti. Sain myös motivoitua koko perheen kuntoremontiin ja nyt äitini on laihduttanut 15kg, siskoni n.8kg ja isäkin muutaman (hän olikin meistä pienin jo muutenkin). |
| - Tavoiteena normaalipaino, 29v 05.07.06 22:02. |
|
Ylipainoisena söin ja löhöilin.Olo oli tukkoinen,aina vaan väsytti.
Aloin syödä vähärasvaisia tuotteita ja kasviksia.Herkkupullat ja keksit jätin vähiin.Aloin liikkua päivittäin vähintään puoli tuntia.Kerran viikossa liikun noin tunnin verran.
Painoni on pudonnut 12 kiloa.Oloni on pirteämpi. |
| - Tavoitteena vielä toiset 12 kiloa pois, 25v 21.06.06 13:11. |
|
olin lihava
jätin aterian väliin
laihduin ja tuli parempi olo |
| - sauniz, 25v 16.06.06 10:49. |
|
| on tärkeää seurata tiedotusvälineitä, jotka kiitettävästi tiedottavat terveysasioista. Nykyinen yleinen ylpaino on tarpeetonta, jos auton sijasta kävelee ja pyöräilee hyötylikunnalla. Aikoinaini kävelin n. 45-1 h tömatkat satoi tai paistoi, ja lisäksi vielä pöivänostoskierrot. On otettava aikaa itselleen ja kokeiltava mikä ruokavalio ja liikuntamuoto sopii itselle . On syytä tarkastaa arvonsa lääkärillä akaajoittain ja vaadittava ohjeita , jos on ongelmia ja seurattava niitä (esim dieetti, verepaine jne). Myös ns hoikkien ihmsten ei tule syödä holtittomasti vaikkeivat "koskaan lihoisikaan", olennhnyt että vahemmiten sellaiset lihoavat usein kaksinverroin ja silloin o vaikeaa saada raskasta ylipainoa pois. Haluaisin vanhusväestön saavan enemmän huomiota, koska sairaudet tulevat kalliiksi ja tekevät möhäisvuodet ikäviksi, jokainen nuorempi ´, samalla kuin itse huolehtivat itsestään, huolehtisivat vähemmän asioista perillä olevia vanhempia ihmisiä lähipiirissään. Liikuntamuodot, ravintoasiat, tulisi olla eläkeläiskerhojen tärkeä osa-alue, yhtälailla koulujen jo varhaisvaiheista. Lapsi ei saa olla ylipainoinen, olisi tartuttava asiaan heti sekä kotien että koulujen, sama koskee aikuisnuoria - asiallista apua on saatava heti ennen kuin syntyy psyviä vahinkoja. Omat vanhuusvuoteni kuluvat niin kauan kuin mahdollista sauvakävellen, vanhan omakotitalon puutarha-, lumi-, siivous -ym töissä. Sauvakävely on mitä erinomaisin ja hyötykävelyä autottomana harrastan kaiken aikaa, jopa 4 h vrk toisinaan, jos tarvis vaatii, ja voin siitä aina vaan paremmin, Olen joogannut aikoinani yms, taidan taas liittyä joogaajiin talvella, se tekee vanhat raajat notkeammiksi. |
| - Vetreä vanhus voi vielä palvella yhteisöään, 78v 15.06.06 20:45. |
|
parempi elämänlaatu hoikentumisen myötä
vähensin rasvan ja makean syöntiä ja aloin liikkua päivittäin puoli tuntia vähintään
painoni on pudonnut 11 kiloa ja niveleni eivät ole enää kipeät |
| - ripeämpi aamuisin, 51v 13.06.06 14:56. |
|
jo lapsena n 10 vuotiaana ,painoin n 2 kertaa normaalipainoisen lapsen verran, esim 10 v 55 kiloa Tämä ol 30-luvulla, ja liikapainokiusa oli sodannälkäaikanakin (162 cm n 80 kg 15 v), kun koko muu Suomi oli laihaa ja vetreää. Min kaikki voi ja sokeriannokseni (äitini avusutuksella) , ja sitä rataa Äitini oli koko ikänsä lihava samoin isolla omenavatsalla , josta ei silloin paljoa tiedetty ja tietekin päättyi diabetekseen, lopulta munuaissöpään plus kaikkiin lisäsairuaksiin.
Opettelin nuorena mitä mikin sisältää, paino laski mutta nousi jos olin paikassa missä en voinut määrätä dieettiäni. Kävin Englannssa sairaanhoitajakoulun, myöhemmin seurasin asiasta tietentekoa paikallisess yliopistossa sihteerinä Nyt olen78 v, 162 cm n. 55-57kg, verenpaine kunnossa, pastosokerit 5,5-6,5 , kerran 8 (14 v sittrn). Tahvoin vain sanoa, että en ole ikinä syönyt makeita, rasvaisia yms , kaikkien tuttujen ja sukulaisten kiukuksi asti >(kun ei syö "niinkuin ihmiset bruukaa"), siksi en ymärrä miksi lapsena ja nuorena hoikat ihmiset päästävät itsensä hankalan lihaviksi ollenkaan!
Lapsena inulla oli monta "lempinimea" koolukiusattuna, "mitä joulukinkku maksaa?" mähämaha, sikohedelmä (luultavasti viittaus >raamatun "sikopameniin" , so sioille heitettävä pilaantuneen turvonnut hedelmä? jne jne). Halveksuntaa koin myös aikuisten, jopa erään opettajan taholta. Siispä suuntasin katseeni muihin asioihin ja välttelin ihmisiä ja hankalia tilanteita Nyt olen onnistunut olemaan normaalin rajoissa, mutta tosiasia on "kerran lihava aina lihava", minua vaanii suuret rasvasolumäärät , jotka ovat tyhjillään, ne voivat täyttyä koska tahansa eikä vanhana halua itseään invlaisoida, olen kävellyt aina, syänyt varovaisesti aina, säästynt vaanivalta diabetekseltä tähän asti, koputa puuta! Vain silmät ja hampaat ovat vaivojani, LDL tahtoo olla korkealla, rasva-% on suuri painoindeksistä huolimatta ja osteoporoosikin vaivaa, muuten olen terve ja aktiivi lähes kahdeksankymppinen. Kokemus on siis todella pitkäKatsokaa vanhoja leffoja, ei niissä näkyyt niin kauheasti paksulaisia kuin nykypäivänä joka paikassa (meillä ja muualla) |
| - Terve vahuus tulee ansaita, 78,5v 13.06.06 14:51. |
|
Olin väsynyt ja masentunut. Sairaslomallakin 4 kuukautta, vuonna 2004.
Aloin kävellä säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa. Tanssimassa käyn noin kerran viikossa.
Elämänilo löytyi takaisin. |
| - Katri, 40v, 40v 19.04.06 06:32. |
|
Verenpaineeni oli edelleen koholla ja olisin tarvinnut seuraavaksi lääkkeitä, lisäksi olin ylipainoinen ja sokeriarvoni ihan pikkaisen koholla.
Aloitin heittämällä herkkuja syövän ukon pihalle. Sitten poistin kotoa herkut. Liityin liikuntakeskukseen ja käyn kuntosalilla ja erilaisissa jumpissa 5-6 kertaa viikossa. Syön ehkä vähän liiankin vähän, mutta terveellinen aamiainen on must.
Housut lököttävät, läskit sulavat, viisi senttiä vyötäröltä lähtenyt kuukaudessa.. |
| - Onnellinen Omppu, 40v 07.03.06 08:04. |
|
Kiloja alkoi kertyä liikaa.
Aloin liikkua. Jumppaa x 2 viikossa ja kerran punttisali.
Lopetin limsan juonnin. Valitsin kevytlevitteen ja vaihdoin leivän tummaan. Sokerin kahvin seassa lopetin raskauden aikana.
Mieliala ja kunto parantui. |
| - veera, 50v 22.02.06 12:14. |
|
Olin ylipainoinen, työssäjaksaminen ei ollut parhainta. Yläasteen englannin ja ruotsinopettajan työ on yleensäkin haastavaa. Koin, että oman jaksamisen ja erityisesti terveyden kannalta olisi hyvä harrastaa liikuntaa. Minulla on myös edelleen vakavia esidiabetes-oireita.
Ensin aloin kulkea kävellen osan työmatkasta, noin 3 km yhteen suuntaan. Näin myös säästin rahaa. Sitten vähitellen aloin kulkea polkupyörällä kunnon kohotessa (ja taas säästyi hieman rahaa). Liityin liikuntakeskukseen, tapasin mukavia ihmisiä. Päätin toteuttaa vanhan haaveeni hölkätä maratooni, joten otin sen tavoitteekseni.
Aloin hymyillä, oloni oli todella hyvä, kuntoni kasvoi. Sain makua elämääni, elämäni alkoi tuntua elämisen arvoiselta. Kehoni alkoi jopa näyttää hyvältä. Tämä aiheutti kateutta työpaikalla. Naisrehtorini väitti minua anorektiseksi huonoksi opettajaksi. Kumpikaan väite ei pitänyt eikä pidä paikkaansa. Olen hyvin kaukana mistään alipainosta. Eikä se ole edes mahdollista, sillä minulla on isot, raskaat lihakset! Kyseessä oli sairaalloinen kateus. Työstäni tehtiin helvettiä. Tämän jälkeen olen masentunut ja menettänyt otteeni. Minua syyllistetään liikunnan harrastamisesta. Elämäni on ihan helvettiä edelleen. Minua ajetaan takaa kuin jotain pahantekijää tai metsän saaliseläintä, edelleen. Vaikka työterveyshoitaja on saanut minulle aika pulskia painoarvoja... |
| - saaliseläin, 42v 08.11.05 13:31. |
|
| Muutamia vuosia sitten aloin syödä eri tavalla kun aikaisemmin, en päättänyt viikkoa etukäteen että maanantaina aloitan kuurin vaan päätin sillä hetkellä kun kauha on kädessä että otan enemmän salaattia ja vähemmän ruokaa ja mikä oli isoin juttu, en syönyt enää lasten lautasilta jämiä vaan kaavin ne kylmästi roskikseen enkä santsannut ilta-aterialla. Paino tipahti huomaamatta viitisen kiloa ja tuttavatkin sen huomasivat. Sittemmin lipsuin siitä ja paino on noussut mutta nyt tyyli vaihtuu! Ikävä olla ähkyssä koko ajan. Ja sauvakävelystä olen saanut uuden, piristävän harrastuksen.Tavoitteeksi asetan 10 kiloa kevääseen mennessä, ihan vain kiinnittämällä huomiota ruokamääriin ja lähtemällä useammin ulos kävelylle. Ja suklaata syön vähemmän! |
| - katiia, 32v 06.11.05 22:13. |
|
| Vähäsuolaisuus. Aamupalani koostuu vähäsuolaisista ruuista. (vähäsuolainen leipä, leikkele, juusto, margariini jne.) Lounas ja päivällinen ovat täysin suolattomia, valmistan itse ateriani. Välipalat sekä iltapala koostuvat myös vähäsuolaisista eineksistä. Vihanneksia syön monipuolisesti, näin verenpaine pysyy kohdallaan sekä tiedossa on "pitkä elämä". :) |
| - easy living, 17v 26.10.05 14:26. |
|
| Täysi ruoka remontti,erittäin vähärasvainen,sokeriton ruokavalio.Laihduin 16:ta kiloa puolessa vuodessa.Arvot meni kaikki kohdalleen,olo parempi,liikuntaa lähes joka päivä 1-tunti vähintään.Aloitin viime marraskuussa,on pysynyt.Kyllä kannattaa!! |
| - Mari, 61vv 15.10.05 23:56. |
|
Ylipaino ja ammatin velvoittamana
Ostin lomarahoillani uuden pyörän ja aloin polkea päivittäin töihin, matkaa kertyy 35 km päivässä.
olen huomattavan tyytyväinen itseeni, vielä ei näy painossa mutta olo on virkeä. Tunnen itseni sisäisesti lihaksikkaammaksi, vaikka peili ei vielä sitä näytä ;) |
| - reppuli-terkka, 43v 26.07.05 13:35. |
|
Vuosi sitten havahduin siihen, etten laajan allergiani takia syö käytännössä lainkaan kasviksia ja sitäkin enemmän sipsejä (muutamia kertoja viikossa). Myös painoni oli viimeiset 7 vuotta noussut tasaiseen muutaman kilon vuosivauhtiin. Tajusin, että painonnousun ei ole hyvä jatkua. Myös hemoglobiinini oli ollut pitkään alhainen (n. 115-122).
Sain varattua ajan ravitsemusterapeutilta, jolta sain erinomaisia vinkkejä kasvisten käyttöön allergiasta huolimatta. Kesän -04 ajan yritinkin syödä hiukan kasviksia, mutta syksyllä alkoi rankka työharjoittelujakso, kasvikset jäivät ja einekset astuivat kuvioihin. Tammikuussa -05 työharjoittelu loppui ja tein totaalisen elämänmuutoksen ja otin ravitsemusterapeutin vinkit täyteen käyttöön. Aloin käydä 50 min. kävely/hölkkä lenkillä 2-4 kertaa viikossa, syödä lautasmallin mukaisesti ja muutenkin joka aterialla kasviksia jossain muodossa. Sipsejä olen yrittänyt vähentää.
Nyt 5 kk myöhemmin elämäntapamuutos on voimissaan. Alkuperäinen ajatus oli vain pysäyttää painon nousu, mutta nyt olen hoikistunut 4kg, en ole jatkuvasti turvoksissa, vanhat vaatteet alkavat mahtua päälle eikä rupea nukuttamaan kesken oppitunnin/työpäivän (oli ennen jokapäiväistä). Saan ensi viikolla tietää, onko lievä anemiani korjaantunut.
Olen huomannut oivaksi henkiseksi avuksi sen, että en mielessäni pakota itseäni liikkumaan, syömään kasviksia tai kieltäytymään sipseistä. Teen oikeita päätöksiä vain, jos haluan. Ja useasti oikea päätös voittaa. Vain sipsien kanssa joudun välillä taistelemaan. |
| - Mirkkuli, 23v 02.06.05 12:53. |
|
Aloin pulskistua
Jätin namit ja sokerilimut. Kävelen tai pyöräilen töihin.
Paino pysyy kurissa. Olen virkeämpi. |
| - Tanjus, 23v 26.05.05 21:22. |
|
| Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana useita pieniä päätöksiä. Ensimmäinen oli aloittaa säännöllinen kuntoilu ja se on pitänyt. Sen innoittamana päätin lopettaa tupakoinnin ja nyt yritän olla savuitta päivän kerrallaan. Kolmas päätökseni on tehdä gradu loppuun ja valmistua lopultakin. Ei kai se voi olla sen vaikeampaa kuin tupakoimattumuuskaan. |
| - Juhogabriel, 29v 26.05.05 18:56. |
|
1.pieni päätokseni oli 5 vuotta sitten kun olin 3 vuotta käyttänyt heroiinia,olin päättänyt lopettaa ja lopetin,ilman lääkäreitä ym.
2.päätökseni olen tehnyt 24.10.2004 etten enää polta(olen polttanut 14 vuotta ja paljon...) ..niin en polta jo yli puoli vuotta!
Nyt tähän hetkeen asti olen syönyt suklaata niin että tuli 10 kilo ylipainoa :-) nyt päätän etten syö suklaata kun 1 kerran kuukaudessa! onnistun :-)) |
| - Tervellinen kotiäiti :-), 26v 02.05.05 14:43. |
|
Tammikuussa kyllästyin ylipainooni ja siihen, että verenpaine alkoi olla hälyyttävän korkealla. Olin joskus vuosia sitten tilannut painonvartioista materiaalia ja nytpä sitten kaivoin esille oppaat ja vihkoset ja päätin aloittaa kuntoilun ja painonpudotuksen.
Tein itselleni tietokoneelle ohjelman, johon päivittäin käyn merkitsemässä kaikki mitä syön ja niiden pisteet sekä liikunnan. Syön yhden lämpimän aterian päivässä sen lisäksi paistan kasviksia ja jos hirveä nälkä iskee, otan leipää. Käyn päivittäin kävelylenkillä, viikossa kilometrejä kertyy n. 50.
Nyt kun päätöksestä on kulunut kolme kuukautta, on paino tippunut 16 kiloa, kunto on kohonnut huimasti ja verenpainekin alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliin....Itseasiassa olen nyt "normien" mukaan normaalipainoinen! Olen tosi iloinen ja ylpeä saavutuksestani, johon en ole tarvinnut kuin itseäni ja omaa päättäväisyyttäni! |
| - Pirteä, 43v.v 23.04.05 11:49. |
|
| Minun pieni päätökseni tapahtui jo tammikuun puolessa välissä, jolloin aloitin kuntoilun ja samalla tarkensin ruokavaliotani oikeaan suuntaa. Nyt olen kolmessa kuukaudessa laihtunut 16 kiloa ja kävelytahtini on reipastunut huomattavasti!! Käveln viikossa n. 50 kilometriä. Joka viikko muistan myös herkutella! |
| - Pirteä, 43 v.v 23.04.05 11:39. |
|
Olen koko ikäni ollut ylipainoinen(neljä vuotiaasta asti)ja laihduttanut ja taas lihonut monta kertaa. Mieheni kanssa olemme yrittäneet lasta puolitoista vuotta ja meitä molempia on jo tutkittu. Minussa on todettu vikaa ja ylipainon on sanottu vaikeuttavan entisestään vauvan saamista. Siinä todella hyvä syy ja motivaation lähde painon pudottamiselle.
Liityin Painonvartijoihin ja sen myötä olen alkanut syödä säännöllisesti, olen jättänyt ainaisen napostelun ja kun mussutushimo yllättää minulla on kotona aina porkkanoita, tomaatteja ja appelsiineja. Aina ei siis tarvita karkkia tms. Olen myös alkanut liikkua enemmän: kävelen pitkiä lenkkejä aina kuin ilmat vaan sallivat ja jumppaan ja silloin tällöin käyn uimassa.
Olen saanut painoa pois jo 8kg vielä 12kg pudotettavaa) ja olen huomattavasti pirteämpi ja jaksan töissäkin paremmin. |
| - Minttu, 29v 06.03.05 12:59. |
|
| Aloitin yli vuosi sitten itseni hoivaamisen, silloin lopetin 30v.kestäneen tupakoinnin. Nyt on aika nousta ylipainoa ja vaanivaa diabetestä vastaan liikunnalla ja ruokavaliolla. Että minun pitikin elää näin vanhaksi 45v.,ennenkuin ymmärsin, että MINUSTA ja MINUN valinnoista riippuu hyvin pitkälti loppu elämäni elämän laatu. |
| - laatua elämään, 45v 28.02.05 11:23. |
|
Yli kuusi vuotta sitten menin naimisiin ja aloitin 'alusta' uudella paikkakunnalla. Kaikki oli uutta. Tunsin etta minun tulee olla erinomainen melkein kaikessa mihin ryhdyn. Kaksi vuotta sitten jouduin isoon leikkaukseen josta toipuminen kesti kauan, varsinkin henkisesti. Viime vuonna tajusin, etta olin henkisesti niin lukossa, stressaantunut, etta minun oli pakko muuttaa asioita, ja paljon. Jotta jaksasin. Pumppukin ollut huonossa kunnossa, rytmi joskus sekaisin. Useat ihmissuhteeni hermostuttivat aivan suhteettomasti
Aluksi vasymys purkautui suuttumuksena. Viime kuussa tuttavani oppi minulle joogan alkeita. Olen jatkanut harjoittelua itsekseni kotona. Viime vuotisen meditoinnin avulla elimistostani katosi myos yli 6 cm kokoinen kasvain. Tiedostin etten voi juuri auttaa muita,jos en itse ole oikeasti onnellinen. Otan joka paiva 2 Omega 3-kapselia ruoan kanssa.
Oloni alkaa olla parempi, ja olen aidosti iloisempi. Valitan kuulemma harvemmin, ja suhde mieheen on todellisemman tuntuinen. Hyvanolon vaikutus ruumiiseen on valtava, jopa ratkaiseva. |
| - johanna, 38v 25.02.05 20:44. |
|
| Pieni päätökseni oli lopettaa tupakanpoltto...nyt se tuntuu hyvältä ja suurelta päätökseltä! Aikaa on kulunut n.8 kuukautta, ilman "apukainoja" ja ilman lipsahduksia. Ehdin kuitenkin jo nuoresta iästäni huolimatta polttaa 10 vuotta. Lisäkiloja tuli 6-7, mutta parempi sekin kuin tupakoinnista johtuvat sairaudet!! Nyt olisi mukava saada noita ylimääräsiä kiloja ennen kesää pois ja onneksi kohta pääseekin jo pyöräilemään! |
| - Papuna, 27v 23.02.05 10:11. |
|
Halusin tulla hoikemmaksi ja saada raskaan olon pois. Halusin myös jaksaa enemmän.
Aloin kävellä töihin n. 4 km ja liityin paikallisiin naisvoimistelijoihin. Myöhemmin kun kevenin, aloin myös juosta.
Olo tuntui hyvältä, kevyeltä. Jaksoin tehdä kaikkea ja kunnolla. Myös ulkoiset muutokset olivat näkyviä, -20 kg. Tunsin itseni kauniimmaksi ja vahvemmaksi. Nykyisin olen riippuvainen urheilun tuomasta mielihyvästä. |
| - Nasu, 26v 21.01.05 22:20. |
|
Aikuisiässä lihoin asiaa suuremmin seuraamattani kaksikymmentä kiloa. Olin uuvuttavan väsynyt ja tiesin ylipainoa olevan kaksitoista kiloa. Työssä pitäisi motivoida toisia laihduttamaan tai terveellisiin elämäntapoihin. Voisinko vaatia itseltäni, voisinko kokeilla, olenko se ainoa, joka ei laihdu laihduttavalla ruokavaliolla? Siinä oli haasteeni.
Otin karkeasti käyttööni 1200 kalorin dieetin. Söin ihan tuikitavallista ruokaa. Kirjoitin laihtumispäivistäni ajattelupäiväkirjaa. Motivoin itseäni, en jossitellut, vaan pyrin realisisesti kertomaan itselleni, mitä haluan ja mikä on se ruokavalio, mitä toteuttamalla vääjäämättä saavutan tavoitteeni. Kävelin myös pitkiä sauvakävelylenkkejä. Sain osallistua myös työssä terveyttä edistävälle vuoden ajan kokoontuvalle kurssille.
Erityisen tärkeäksi minulle tuli motivaation ja laihtumisp0äätöksessä pysymisen kannalta kirjoittaminen. Kirjoittamalla jäsensin ajatuksiani ja hahmotin ajan kulumista. Pidin itseni päivästä toiseen, viikosta vaihtuvaan uuteen viikkoon niissä ravinto- ja liikuntatavoissa, jotka tuottivat laihtumisen.
Heti pitkäkestoisen kävelyn jälkeen huomasin virkistyväni. Se tuntui ihmeeltä.Seuraava päivä ei enää uuvuttanut. Hämmästyin havaintoani ja opin vahvistamaan toteamani myönteisen vaikutuksen havainnointia. Iloitsin uudelleen siitä, että kaikessa masennuksessa ei tarvitse tyytyä vaan avuttomasti kohtaloonsa. Ihmisen ruumis on kerta kaikkiaan rakennettu niin, että ihminen voi tehdä itse jotakin virkistyäkseen, vaikka kävellä. Tai nostella puntteja sängynpohjalta...Mielialani koheni. Hengästyin vähemmän. Tulin energiseksi. Saatoin olla kävelystä ruumiillisesti väsynyt vieä seuraavanakin päivänä, mutta henkisesti virkeä. Lähtökuntoni ei ollut kummoinen, arvelen. Löysin yhteisiä kävelylenkkejä naapurin kanssa ja siinä tuli yksi uusi ihmissuhde. Kävelyä ja tiivistä keskustelua.
Laihduin parin vuoden aikana kaikkiaan noin viisitoista kiloa. En ollut enää ylipainoinen. Työtakki tuntui eräänä aamuna kuin takaselästä revenneeltä ja ilokseni huomasin ensimmäisen merkin siitä, että mahduin takkiini paremmin! Viimeksi kulunut vuosi...kolmas vuosi elämänmuutoksessani ei enää ole ollut edellisten parin vuoden kaltaista "menestystä". Pikkuhiljaa olen lihonut seitsemän kiloa! En ole kävellyt ja näin tässä kokoan taas rauhallista intoani pitääkseni itsestäni ja terveydestäni tänä neljäntenä vuotena vähän parempaa huolta. Hyötyliikunta, roima siivoaminen ei ole yhtä virkistävä liikuntamuoto kuin kävely, olen huomannut, mutta iloitsen nyt siitä, että siivousliikkeitä tekemällä olen virittänyt nyt itseäni uuteen liikunnallisuuteen.
Pelkkä laihtuminen ei motivoi minua, henkinen vireys on tärkeämpää.
|
| - laiha nainen, 42v 08.01.05 03:35. |
|
| tein päätöksen uskoa itseeni. sain lopetettua tupakan ja ahmisen. olen ollut savuton 9kk ja -13kiloa on elopaino keventynyt. olen ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen normaalipainoinen ja nautin ennen vihaamastani liikunnasta täysin "keuhkoin". pieneltähän se päätös aluksi tuntui, mutta kuinka uskomattoman upealta elämäni sen ansiosta maistuu. Luottakaa itseenne ja päätöksen voimaan |
| - NINNI, 20v 04.01.05 17:33. |
|
| Olin polttanut 36 vuotta. Koskaan en tosissani ollut yrittänyt lopettaa, vaikka parin viime vuoden aikana työterveyslääkäri oli jo useaan otteeseen kehottanut minua lopettamaan. Halusin pitää nautintoni. Sitten viime marraskuussa sairastuin keuhkokuumeeseen ja siitä toivuttuani ehdin olla kuukauden terveenä, kunnes sairastuin yskään, joka ei sitten hellittänyt millään. Söin kuukauden astmalääkkeitä ilman mitään apua. Lähipiirini painosti minua menemään lääkäriin, mutta siinä vaiheessa minä rupesin ajattelemaan! Minä päätin, että ensin minun on lopetettava tupakka ja jos yskä ei sittenkään lopu voin mennä lääkäriin. Luin lehdestä Lopeta ja voita -kilpailusta ja päätin sitten, että huomenna vielä poltan ja sitten se on loppu. En halunnut käyttää mitään lääkkeitä. En huolinut purkkaa enkä pastilleja. Huhtikuun 24. päivä vuonna 2004 minä sitten lopetin ja se onnistui kerralla. Painoa tuli vähän lisää ja välillä kädet ihan itsekseen hapuilivat ilmaa löytääkseen tupakan, mutta nyt sekin on vähitellen loppunut. Yskä kuitenkin parani ilman lääkkeitä ja lääkäriä. |
| - Sisko, 55v 20.12.04 00:37. |
|
Ylipainoa alkoi kertyä kolmenkympin nurkilla niin, että vajaa nelikymppisenä oli jo parikymmentä kiloa ylipainoa. Yritin korjata tilannetta "ihmedieeteillä". Lyhytaikaisesti paino saattoi pudota, nousten taas vähintään entiselleen. Pahimmillaan tilanne oli syksyllä 2003, jolloin vaaka näytti 110 kiloa, kun pituuteni on 186 cm. Vyötärön ympärys oli 106 cm, kolesteroli 6,8 ja verensokeri 6,1.
Päätin, että nyt tai ei koskaan -mentaliteetilla panna asiat kuntoon. Muutin helmikuussa 2004 ruokailutottumukseni täysin niin ruokavalion kuin ajankohtienkin suhteen. Aloin syödä joka aamu kauralesepuuroa ison annoksen (ennen pelkkä kahvikuppi), päivällä söin lämpimän aterian (80 %:sti kalaa) ja illalla kahvia ja yleensä ruisleipää. Lopetin kokonaan makeisten, jäätelön ja leivonnaisten syömisen.
Samaan aikaan aloitin juoksuharrastukseni erittäin maltillisesti. Ruokavalioni oli kuitenkin erittäin kurinalainen ja mielestäni sen painoarvo on liikuntaakin suurempi omalla kohdallani. Kahdessa kuukaudessa painoni putosi 15 kiloa, kolesterolini 4,8:aan ja verensokerini 4,3:een.
Kesällä jatkoin juoksuharrastustani ja ruokavaliotani, joskin ruokavalioni ei ollut enää niin mustavalkoinen kuin alussa. Trendi kuitenkin jatkui niin, että nyt marraskuussa 2004 painoni on ollut jo kolmisen kuukautta n. 82 kiloa. Vyötärön ympärys on pienentynyt 106:sta 92 senttiin.
Eikä minun edes tarvitse enää pinnistellä pitääkseni painon nykytasolla. Ruokavalioni on edelleenkin huomattavasti terveellisempi kuin vuosi sitten, muttei enää niin ankara kuin alkuvuonna. Oloni on tietenkin huomattavan paljon parempi ja virkeämpi. Lisäksi fyysinen suorituskykyni on ehkä paremmalla tasolla kuin se on koskaan ollut. |
| - Ali, 43v 20.12.04 00:36. |
|
Painoni alkoi nousta n. 25-vuotiaana, painoin silloin 86 kg. Kymmenessä vuodessa painoni nousi tasaisesti 20 kg. Olin harrastanut koko ajan säännöllisesti liikuntaa, tavoitteena 3-4 kertaa viikossa erilaisia lajeja: mm. lenkkeilyä, sulkapalloa, koripalloa ja hiihtoa. Ongelmaksi muodostuivat pienet vammat (mm. pieniä revähdyksiä), joita alkoi ilmetä yhä useammin ja useammin. Samoin polvissa tuntui selvästi ylipainon vaikutus, kun urheilin kovalla sykkeellä.
Päätin loppuvuonna 1999 pudottaa reilusti painoa, jotta pystyisin jatkamaan säännöllistä liikuntaa. Halusin päästä eroon vammoista, jotka aina katkaisivat urheilemisen 2-3 viikoksi. Päätin muuttaa ruokailutottumuksiani yksinkertaisesti siten, että jokaisella aterialla puolitin annokset. Tein tämän säännönmukaisesti joka kerta, kun söin niin aamiaista kuin päivällistäkin. Ruokavalioon muuten en tehnyt muutoksia.
Painoni putosi ensimmäisen puolen vuoden aikana n. 15 kg ja sitten vielä parin kuukauden aikana viisi kiloa. Onnistumiseen vaikutti ruuan määrän vähentämisen lisäksi myös se, että liikunnan määrää pystyi lisäämään sitä kautta, kun vammat loppuivat kokonaan.
Olin asettanut tavoitteekseni säännöllisen liikunnan harrastamisen ja kunnon kohottamisen ja se on onnistunut hyvin viimeisen neljän vuoden aikana. Lisäksi painon pudotus sai aikaan virkeämmän ja miellyttävämmän olotilan josta en halua luopua. |
| - Juha, 43v 20.12.04 00:36. |
|
| Viime vuonna kaverini houkutteli minut kanssaan kuntosalille. Vaikken ollut aikaisemmin erityisesti pitänyt liikunnasta enkä ole ollut kovin liikunnallinen, kuntosalilla käynnistä tulikin minulle mieluinen harrastus. Nyt käymme kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja lisäksi olen alkanut lenkkeillä. Nykyään voin jopa sanoa pitäväni liikunnasta ja erityisesti sen vaikutuksista sekä fyysiseen että henkiseen olotilaani! |
| - Reetta, 25v 20.12.04 00:35. |
|
| Viisi vuotta sitten työterveyshuollossa todettiin, että kolesteroliarvoni ovat koholla. Heräsin miettimään ruokailutottumuksiani. Käytin paljon rasvaista juustoa eväsleipien välissä ja söin juustoa joka aterialla. Vaihdoin juuston vähärasvaisempaan ja vähensin yleensäkin sen syöntiä. Samalla lisäsin salaattien syöntiä ja aloin syödä aamulla kaurapuuron, johon lisäsin mustikoita suoraan pakastimesta. Nämä muutokset näkyivät kolesteroliarvoissani, jotka ovat nyt normaalilukemissa. Lisäksi paino on laskenut 12 kg ilman lisäponnisteluja ja liikunta on lisääntynyt luonnostaan. Tunnen itseni virkeämmäksi ja jaksan paremmin töissä. |
| - Erkki, 54v 20.12.04 00:35. |
|
Vähän ennen 40-vuoden rajapyykkiä olin lievästi ylipainoinen, olo tuntui vähän epämukavalta ja kuntoilukin oli jäänyt vähälle työkiireiden takia. Totesin, että kehitys menee väärään suuntaan, jotain pitäisi tehdä tai muuten olisin ongelmissa muutaman vuoden kuluttua. Jätin sokerin pois kahvista ja margariinin leivän päältä. Lisäksi innostuin golfista ja pyöräilystä. Painoindeksi oli vuoden kuluttua kohdallaan ja olo tuntui kevyemmältä. Ystävät kehuivat ulkoista muutosta. Lisäsin liikuntavalikoimaan myös hiihtämisen talvella.
Nautin edelleen hyvästä ruuasta ja viinistä eikä saunaolutkaan ole kielletty, mutta kiinnitän vähän enemmän huomiota ruokavaliooni ja suosin vähärasvaisia tuotteita. Olen alkanut jopa käyttämään margariinia taas leivän päällä. Keväällä tehdyssä kuntotestissä sain erinomaiset tulokset. Pienillä muutoksilla paransin elämänlaatuani merkittävästi |
| - Heikki, 41v 20.12.04 00:34. |
|
