Hyvä ruoka, parempi mieli
15.1.2012 9:51
Olin jokunen vuosi sitten pääkaupunkiseudulla kouluttamassa neuvoloiden terveydenhoitajia ja hämmästyin heidän kokemuksiaan nuorten nykyäitien arkiongelmista. Suurin ongelma tuntui olevan nuorten lapsiperheiden ruokailussa. Ei niinkään sen epäterveellisyydessä tai yksipuolisuudessa kuten oletin, vaan siinä, että säännöllisen syömisen tarve pienen lapsen kohdalla oli niin monelle uudelle äidille uusi ja hankalasti opeteltava asia. Ruoka kuulemma haetaan ”mäkkäriltä, sitten kun tulee nälkä”, eikä päivittäistä ruoanlaittoa tarvitse sen enempää suunnitella.
Nyt tänä syksynä sain kuulla Pohjois-Suomessa kouluterveydenhoitajilta, että nuoret yläasteikäiset tytöt ruuhkauttavat iltapäivisin vastaanotot heikotuksen ja päänsäryn takia, koska eivät ole syöneet mitään koko päivänä. Aamupalan syöminen on vieras ajatus ja kouluruokahan ei tietenkään maistu. Ohjasin itsekin hiljattain painon jojoilusta kärsivää nuorta naista, joka totesi kuvaavasti, että on syönyt säännöllisesti viimeksi pikkutyttönä päiväkodissa ollessaan. Ateriarytmi tuntuu olevan nyt pahasti kadoksissa monella meistä, jotka juoksevat kiireen perässä niin työssä kuin vapaa-aikana. Myös perheiden yhteinen syöminen on kohta muinaishistoriaa, jota muistellaan osana hassuja vanhoja tapoja ”silloin ennen”.
Valitettava on tutkimustieto, jonka mukaan perheet syövät Suomessa yhdessä vähemmän kuin missään muussa OECD-maassa. Stakesin terveyskyselyn mukaan noin puolet yläasteikäisistä ei enää syö yhtä aikaa perheen kanssa. Napostelu yksinoloon sekä ikävään on aivan liian yleistä nuorten keskuudessa. Päivällisen syöminen yhdessä perheen kanssa vähenee yläasteelle siirryttäessä eli juuri silloin, kun nuori tarvitsisi vanhempien läsnäoloa ja yhteistä jutustelua. Syiksi mainitaan vanhempien pitkät työpäivät, perheen runsaat harrastukset sekä laihdutuskuurit! Kun 10-vuotiaat lapset seurustelevat perheensä kanssa lasketusti alle kymmenen minuuttia päivässä, ei ruoan ääreen rauhoittumiselle jää tilaa tehokkaassa arkirutiinissa.
Syömiselle kuuluvan aseman sekä ruoan arvostuksen kohentamiseksi on jopa perustettu monivuotinen yhteishanke eli Suomalaisen ruokakulttuurin ja syömisen edistämisohjelma. Sen päämääränä on ollut levittää mm. viestiä yhdessä syömisen ilosta ja tärkeydestä kansalle, joka käyttää syömiseen yhä vähemmän aikaa, mutta silti kärsii kasvavista paino-ongelmista. Itsekin havahduin viime äitienpäivänä huomaamaan, miten harvoin perheenä istumme alas yhteiselle aamiaiselle. Tytär halusi suunnitella ja kattaa juhla-aamiaisen poikkeuksellisesti pöytään ja siinä istuessamme tajusin, että kerta on ensimmäinen sen jälkeen, kun lapset oppivat itse syömään!
Yhdessä syöminen ja kiireetön yhdessäolo hyvän ruoan ympärillä on varmasti kaikille ikään katsomatta terapeuttista. Yhä enemmän onkin ruokavaliota alettu pitää myös keinona ylläpitää hyvää mielenterveyttä ja jopa ehkäistä mm. depressiota. Masennuksen välttämiseksi suositellaan omega-3-rasvahappoja ja ravintoaineiden vaikutuksia aivotoimintoihin selvitellään kiihkeästi. On sellaisiakin tuoreita tutkimusväitteitä, joiden mukaan ruokavalio-ohjaus on johtanut parempiin tuloksiin mielenterveyspotilailla kuin lääkehoito tai terapia. Rohkeimmat vetävät jo yhteyksiä vähentyneen kalan ja kasvisten syönnin sekä lisääntyneiden mielialahäiriöiden välille. Voiko itsensä syödä onnelliseksi ja jos voi, niin miten?
Uskon itse yksittäisiä ravintoaineita enemmän säännöllisen ja kiireettömän syömisen voimaan. Perheen haaliminen yhteiselle aterialle edes joka toinen päivä on kaiken vaivannäön arvoista. Ruoka on paitsi kehon myös sielun ravintoa.
