kynttila_PPP

Pientäkin pienempi uudenvuodenlupaus

Pieni on kaunista. Siksi uuden vuoden kunniaksi tein tosi tosi pienen lupauksen. Lupasin muistaa hengittää. Mutta miksi ihmeessä? Noh – syy on joulun. Sain lahjaksi kirjan, joka on tarkoitettu ihmiselle, joka potee ainaista kiireen, stressin, keskeytysten ja keskittymättömyyden tautia. Sellaiselle, joka ei muista hengittää.

Onneksi kirja on aika pieni, joten otin sen dekkarikassiin mukaan lomalle, vaikka ihan satavarma en ollut, kannattaako stressiteemaa miettiä lomalla.

Kirja on syntynyt kolmesta syystä, kertoo Ole tässä hetkessä -kirjan kirjoittaja ja pitkän linjan toimittaja, valtiotieteen tohtori ja Uuden Suomen blogisti Marja Heinonen. Ensinnäkin läsnäolon taito on hyvän elämän olennainen kulmakivi. Toiseksi nykyinen digiaika vie meitä koko ajan enemmän pois valtavan hienosta taidosta. Kolmanneksi läsnäolon harjoittaminen on teknisesti helppoa, kunhan oivaltaa, mitä tehdä.

Heinonen on seurannut digitalisoituvaa maailmaa yli 20 vuotta ja ymmärtää sen vaikutukset arkeen ja työhön. Olen itse digiajan dinosauruksia ja ollut mukana sen kaikissa vaiheissa reikäkorteista asti. Siksi olen varmasti ollut alttiina kaikille digiajan vaikutuksille. Hyville ja huonoille.

Huonoa on se, että kun olen virittänyt aivoni löytämään ja jakamaan informaatiota, hukkaan helposti hyvän hetken tai leffan käänteen pohtimalla menneitä, funtsaamalla tulevia tai selaamalla somekanavia.  Varmasti läsnäolon harjoittelu kannattaa. Siksi kai pukki kirjan toikin.

Läsnäoloni on ollut hakusessa jo ennen internetiä ja älypuhelinta. Kiireisinä ruuhkavuosina ajattelin, että sitten kun on kesä tai sitten kun pojat menee kouluun niin sitten minä… makaan riippukeinussa ja ajattelen. Ajatteluun kun ei aikaa tunnu löytyvän.

Vaikka niistä kesistä on aikaa ja pojat ovat koulunsa käyneet, silti aika kivan kiireen ja kärsimättömyyden olen onnistunut säilyttämään. Aikaikkuna on kuitenkin kaventunut kuukausista päiviin. Ensi viikolla onnistuu! Sopiiko, että huomenna hoidan?

Hengitys on kaikkien läsnäoloharjoitusten äiti, kertoo opus. Sitä voi toteuttaa missä vain. Se rauhoittaa mieltä ja antaa tilaa uusille näkökulmille, joista voi olla tiukoissa paikoissa hyötyä. Kirjassa on ohjelmaa kahdeksaksi viikoksi. Alkamassa on viikko neljä, eli olen ohjelman puolessa välissä. Luen aina pikkupätkän kerrallaan iltasella. Se on hauskaa ja helppoa: elämänmuutos sängystä käsin.

Tänäkin aamulla lähdin hengitellen liikkeelle. Oikaisin ulko-ovella selkäni ja vedin keuhkot täyteen pakkasilmaa. Kirpeä ilma kutitti nenässä. Puhalsin keuhkot tyhjiksi lämmintä ilmaa pihalle. Mikä ero! Talitintti lauloi lumisessa omenapuussa. Aurinko oli jo noussut ja lumikolakin heilui iloisesti. Tästä tulee hyvä päivä.

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Usko tai älä Eija, mutta sama tunne jatkuu eläkkeelläkin, jonka piti olla sitä sitku-aikaa. Kaikki onkin siis omien korvien välissä, ei vain aikatauluissa. Nytkin täytyy vartavasten muistaa hengittää, jotta onnistuisi ajattelemaan.
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

  • Kiitos Elina kommentista! Kiva että tykkäsit. Olen sitonut tämän hengittelyharjoituksen kahteen asiaan. Puhun siitä muille, jolloin siitä tulee todempi. Toiseksi aina ulkorappusilla kotoa lähtiessä vedän sisään raitista ulkoilmaa. Ihanaa kevättä!