Ravinto > Dieetit ja laihdutusvalmisteet > Ihmedietit

IHMEDIEETIT

Vähähiilihydraattiset dieetit ovat lisänneet suosiotaan erityisesti Yhdysvalloissa, jossa elintarviketeollisuus on vastannut suosioon kehittelemällä vähähiilihydraattisia tuotteita mm. vähähiilihydraattista leipää, pastaa ja olutta. Vähähiilihydraattien toimivuus perustuu lähinnä siihen, että monien kompastuskivet, runsaasti valkoista viljaa ja sokeria sisältävät tuotteet (eli tuotteet, joilla on ns. suuri glykeeminen indeksi), karsitaan ruokavaliosta. Vaikka tilalle saa syödä proteiini- ja rasvapitoisia ruokia, monella energiansaanti jää yleensä pienemmäksi kuin lähtötilanteessa. Jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin paino putoaa, olipa kyseessä vähä -tai runsashiilihydraattinen ruokavalio.

Puhuttaessa vähähiilihydraattisesta dieetistä kannattaa tarkistaa, mitä kyseinen dieetti käytännössä tarkoittaa. Joillekin pelkkä yleisestikin suositeltu sokerin ja valkoisen viljan välttely on vähähiilihydraattinen dieetti. Toiset jättävät ne "hyvätkin" hiilihydraatit eli kuitupitoiset viljatuotteet lähes kokonaan pois, mikä johtaa useilla liian vähäiseen kuidun saantiin ellei kasvisten käyttö ole erittäin runsasta tai kuitulisiä (sokerijuurikaskuitu, vehnälese jne.) ole käytössä. Ongelmaksi voi muodostua myös ruokavalion rasvan laatu, jos ruokavalio koostuu lähinnä eläinrasvaa sisältävistä ruoista. Eläinrasvat ovat merkittävin tyydyttyneiden rasvojen lähde suomalaisten ruokavaliossa. Runsaasti tyydyttyneitä rasvoja sisältävä ruokavalio altistaa sydän- ja verisuonitaudeille normaaleissa ruokavalioissa eikä toistaiseksi ole pitkäaikaista tutkimusnäyttöä, ettei näin kävisi myös vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa. Kuidun lisäksi esimerkiksi magnesiumin saanti jää liian niukaksi, kun viljatuotteiden käyttöä rajoitetaan. Suurin terveydellinen puute on kuitenkin C-vitamiinin saanti mikäli ohjeet hiilihydraattien vähentämiseen ymmärretään siten, että myös hedelmien, kasvisten ja marjojen saantia rajoitetaan.

Kuuluisin vähähiilihydraattisista dieeteistä lienee Atkinsin dieetti, jonka ydinviestinä on hiilihydraattien välttäminen. Dieetti koostuu neljästä jaksosta, joista ensimmäisessä hiilihydraattien saantia pidetään todella vähäisenä. Jaksojen edetessä hiilihydraattien määrää lisätään vähitellen, kunnes löydetään itselle sopiva määrä, jolla paino pysyy kurissa. Käytännössä kuitenkin viljatuotteiden syönti jää hyvin vähäiseksi.

Dieetti on muuttunut tiukan hiilihydraattien kieltämisen alkuajoistaan parempaan suuntaan, sillä nykyään dieetissä kiinnitetään huomiota kuidun sekä välttämättömien rasvahappojen saantiin. Tosin tyydyttyneiden rasvojen vaaroja Atkinsin dieetissä ei edelleenkään noteerata, mikä onkin Atkinsin dieetin ongelmallisin osa. Dieetissä suositellaan myös lisäravinteiden käyttöä, sillä ruokavaliosta puuttuu elimistölle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Amerikkalaisessa South Beach dieetissä opetellaan syömään oikeanlaisia hiilihydraatteja ja oikeanlaisia rasvoja. Lähtökohtana onkin poistaa ruokavaliosta "pahat" hiilihydraatit, joita saamme leivonnaisista ja muista pitkälle jalostetuista tuotteista. Kolmivaiheisen dieetin kaksiviikkoinen aloitusjakso on hyvin samantapainen kuin Atkinsin dieetissä, positiivista on kuitenkin, että tyydyttyneistä rasvoista varoitellaan. Toisen jakson alkaessa hiilihydraattien määrää lisätään rajoitetusti, eivätkä esim. täysjyväleipä tai pasta ole enää kiellettyjen listalla. Kolmannen vaiheen on tarkoitus kestää koko elämän. Dieetin kehittäjän Arthur Agatstonin mukaan kahden ensimmäisen vaiheen aikana syömähaluja hallinneiden mielihalujen pitäisi olla poissa, mutta jos viimeisessä vaiheessa paino alkaa nousta, neuvotaan palaamaan alkuvaiheeseen.

MUUT DIEETIT

Zone-dieetin kehittäjä Barry Sears väittää, että dieetin avulla elimistö saavuttaa niin sanotun ihannetilan. Laihtumisen lisäksi hän väittää dieetin auttavan myös mitä erilaisimmissa sairauksissa. Jokaisen aterian tulee sisältää 30 % proteiineja, 30 % rasvaa ja 40 % hiilihydraatteja ja ruokavalio voi auttaa etenkin painonlaskussa suuremman proteiinipitoisuuden vuoksi. Hiilihydraattien pääasiallisiksi lähteiksi suositellaan kasviksia ja hedelmiä, myös viljavalmisteita saa syödä, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina. Kun jätetään huomioimatta teoriaosan hehkutus, käytännön tasolla Zonen mukainen ruokavalio on järkevä ja maltillinen ihmedieettien viidakossa. Tosin laskelmien tekeminen voi tuntua vaivalloiselta ja voikin olla järkevämpää noudattaa ruokatason ohjeistusta suurin piirtein. Pitkällä aikavälillä ruokavalion kannustama runsaampi liha- ja maitotuotteiden syönti proteiinin saannin lisäämiseksi saattaa olla haitallista elimistölle, sillä näiden ruoka-aineiden on havaittu olevan yhteydesä sydän-verisuonitauteihin. Syy ei tosin ole välttämättä proteiinin, vaan voi johtua myös tyydyttyneestä rasvasta tai muista tekijöistä.

Dieetti on tuttu kirjasta Syön hyvin, siksi laihdun. Kirjan mukaan on tärkeää, ettei syö samanaikaisesti rasvaa ja hiilihydraatteja. Lisäksi kaloriteoria kumotaan vanhana oppina ja kehotetaan välttämään tiettyjä veren sokeria kohottavia hiilihydraatteja. Esimerkiksi porkkana, peruna, banaani ja maissi ovat kirjan väitteen mukaan lihottavia hiilihydraatteja. Erityisesti vältellään sokeria, jota pidetään suorastaan myrkkynä. Dieetin tiukassa vaiheessa hiilihydraatteja kartetaan siinä määrin, että ollaan lähellä Atkinsin oppeja. Muuten suositukset vastaavat suurelta osin yleisiä ruokavaliosuosituksia, syötäväksi suositellaan runsaasti kasviksia, vähärasvaisia liha- ja maitovalmisteita sekä täysjyväisiä viljavalmisteita. Ravitsemustieteen teoria kannattaa kuitenkin lukea muualta, sillä kirjassa esitetyissä teorioissa on paljon puutteita. Mahdollinen laihtuminen perustuu energiavajaukseen.

Body for Life -kirja motivoi liikkumaan ja antaa hyviä ohjeita terveelliseen syömiseen.

Positiivista on, että siinä myös psykologista puolta on huomioita. Miinusta puolestaan saa ravintovalmisteen markkinointi, joka lienee pääasiassa kirjan julkaisemisen syy. Ravintovalmisteen voi kuitenkin korvata vallan mainiosti välipaloilla, joita kirjassa esitellään.

Kirjan keskeinen sanoma on, että tiettyjä ruoka-aineita ei pitäisi nauttia yhdessä. Hiilihydraatit ja proteiinit pidetään aterioilla erillään. Puoleen päivään mennessä kirja kehottaa syömään ainoastaan hedelmiä ja niistä valmistettuja mehuja. Liha- ja kalaruokien yhteydessä neuvotaan syömään ainoastaan kasviksia - ei siis lainkaan perunaa, riisiä, pastaa tai leipää, kuten perinteisesti on totuttu tekemään. Maitovalmisteita pidetään haitallisina lukuun ottamatta juustoa, joka sallitaan silloin tällöin. Yhdistelyteorialle ei löydy tieteellisiä perusteita ja siksi ruokavaliossa on turhia rajoituksia. Dieetin hoikentava vaikutus perustuu pitkälti energiavajeeseen.

ÄÄRIMMÄISEN RAJOITETUT DIEETIT

Dieetin mukaan veriryhmä määrää ruoat, joita syömällä laihtuu ja elää terveesti. Mikä on hyväksi A-tyypin veriryhmän edustajalle, on haitaksi B-veriryhmäläiselle. Kyseinen teoria on täysin tuulesta temmattu. Eri veriryhmille tarkoitetut ruokavaliot ovat melko rajoitettuja, joten laihtuminen ei ole ihme. Ruokavalioita noudattaessa monen ravintoaineen saanti jää helposti liian niukaksi.

Dieetti perustuu hyvin niukkaan rasvan käyttöön. Ruokavalio koostuu kuitupitoisista hiilihydraateista kuten hedelmistä, vihanneksista ja täysjyväviljasta. Maitovalmisteet ovat kokonaan kiellettyjä. Hiilihydraattien saanti on 80 % energiasta ja proteiineista saadaan noin 10-13 % energiasta. Rasvan osuudeksi jää vain 7-10 % energiasta, joka on aivan liian pieni määrä elimistön hyvinvointia ajatellen.

Dieetin olennainen osa on kaalista ja muista kasviksista tehtävä keitto, jota saa syödä joka päivä niin paljon kuin haluttaa. Sen lisäksi päivittäin voi syödä tietyn määrän eri ruoka-aineita, esimerkiksi banaania, rasvatonta maitoa, keitettyä lihaa, tummaa riisiä ja vihanneksia. Laihduttavan vaikutuksen kerrotaan perustuvan siihen, että suositeltavat ruoat kuluttavat energiaa enemmän kuin tuottavat. Tosiasiassa kaalisoppa on täysin merkityksetön. Ruokavalion muista aineksista koostuva energiamäärä vastaa tavanomaista laihdutusruokavaliota ja mahdollinen laihtuminen perustuu ruokavalion energiavajaukseen, ei kaalisoppaan.

Erilaisia hedelmädieettejä markkinoidaan 2-6 viikon tehokuureina. Hedelmien entsyymien uskotellaan polttavan rasvaa ja proteiinia, vievän makeannälän ja siten laihduttavan. Tähän ajatukseen perustuvista dieeteistä tunnetuimpia ovat Beverly Hills -dieetti, greippi-kananmunadieetti ja ananasdieetti. Ensiksi mainittu perustuu siihen, että ruoka-aineet syödään sellaisenaan, ilman että niistä valmistetaan ruokaa. Yhtenä päivänä syödään yhtä hedelmää ja toisena toista. Käytännössä monipäiväisen dieetin tuloksena on usein vaikea ripuli. Silloin tällöin pidetystä hedelmäpäivästä ei sitä vastoin ole haittaa, kunhan ei seuraavana päivänä sorru syömään tavallista enemmän.

Muna-valkoviinidieetin uskotaan polttavan kehon rasvoja ja pitävän näläntunteen loitolla. Tosiasiassa mahdollinen laihtuminen perustuu siihen, että muutaman päivän jälkeen kumpikaan ainesosa ei enää houkuttele, joten syöminen ja siten myös energiansaanti jää normaalia vähäisemmäksi.

Vaihdellen eri sairaaloiden nimeä kantava tehodieetti liikkuu kädestä käteen monisteina. Sen alkuperästä ei ole tietoa. Erittäin proteiinipitoinen dieetti sisältää vain vähän hiilihydraatteja ja sen energiamäärä on runsaat 700 kilokaloria vuorokaudessa. Kahden viikon aikana painon luvataan laskevan 9 kiloa. Dieetin kerrotaan aiheuttavan aineenvaihduntamuutoksia, joiden vuoksi paino ei nouse seuraavan kolmen vuoden aikana. Väittämälle ei löydy perusteita.