Oma tarinani
Olen tänään ollut tupakatta kaksi vuotta. Kertaakaan ei ole mieli tehnyt. Poltin 35 vuotta, pari askia päivässä ja ihan joka paikassa. Olin jo aamupäivän aikana polttanut ekan askini. Sisällä kahvia juoden ja lehteä lukien. En tiennyt ihanampaa!
Sitten sain pari kunnon keuhkoputkentulehdusta ihan peräkkäin, istuin yöt ja yskin. Ihana lääkärini taputti minua hellästi olalle ja sanoi: "tälläistä se sitten on, se elämä keuhkoahtauman kanssa".
Kuin sähköiskusta tajusin, että sellaista elämää en ollut itselleni suunnitellut!
Päätin lopettaa kerrasta, kävin kahdesti hypnoosissa, enkä ole
tupakkaa miettinyt. Maksoi 90 €. Sen olen säästänyt jo moneen
kertaan. Suosittelen kaikille jotka oikeasti tahtovat lopettaa.
Kolme ystävääni rohkaistui esimerkistäni, pari kolme kertaa
hypnoosia ja pääsivät eroon paheesta!
Olen nuori tyttö ja olen jo kauan halunnut laihduttaa. Olen saanut kuulla kommentteja aina painostani. Olen aina ollut vähän pyöreämpi ja nyt kerrankin kun luulin laihtuneeni sain taas kuulla masentavia kommentteja koostani.
Olen käynyt jo melkein vuoden terapiassa. Kärsin nimittäin paniikki- ja syömishäiriöstä.
Olen ollut raskasruokainen koko ikäni, mutta nuoruudessa urheilu piti painon alle sadan. Painoni on nyt liki 200 kg. Apua ja tukea en ole saanut mistään, vain haukkumista ja ylimielisyyttä.
Oivalsin, että minun ei tarvitse perustella syömistäni itselleni eikä kenellekään muulle. Aiemmin, kun minun teki mieli suklaata, perustelin itselleni, että onhan sillä todettuja terveysvaikutuksiakin. Kuten punaviinillä, kahvilla ja ties millä herkuilla.
Voiko enempää pakollinen koululiikunta enää sapettaa