Äiti päättää asioista… koska on äiti

Tyttäreni on joskus suutuspäissään kysynyt, miksi minä päätän jostakin asiasta. ”Siksi, että olen äiti. Sinä saat päättää sitten kun olet äiti”. Olipa siis viisaasti ja aikuismaisesti hoidettu tilanne. Jäin miettimään erilaisia tilanteita ja sitä, kenen päätös minun tekemisiäni ja elämääni ohjaa. Siis minun elämääni…. kuka muu siitä päättäisi kuin minä. Eikös jo vanha suomalainen sanontakin kuulu, että jokainen on oman onnensa seppä… vai oliko se sittenkin keskushyökkääjä.

Minä itse päätän

Kun ajattelen päivääni, huomaan jo heti aamusta päättäväni monista asioista; heräämisajasta, aamiaisesta, päälle pukemistani vaatteista, jne. Otetaan esimerkiksi heräämisaika. Heräsin tänä aamuna klo 6. Päätin herätä silloin, koska minun piti ehtiä töihin klo 8 mennessä, käydä aamupesulla, syödä aamiainen, katsoa Aamu-tv uutiset, selata Aamulehti, pukeutua ja olla hetki ihan itsekseen ennen kuin muu perhe herää. Eihän nämä kuitenkaan kaikki ole kovin tietoisia päätöksiä, suuri osa tästä kulkee täysin automaattiohjauksella. Olen aamulla noussut ylös, käynyt aamupesulla, heittänyt ruisleivät paahtimeen ja kahvinkeittimen päälle, ennen kuin oikeasti herään ja olen valmis päättämään asioista. Ehkä se on hyväkin, koska hermohan siitä menisi, jos joka vaiheessa joutuisi kovasti puntaroimaan eri päätöksiä.

Vai päätänkö sittenkään

On myös monia asioita, joista päätän jonkun vahvalla taustavaikutuksella. Esimerkiksi viime viikonloppuna päätin aurinkoisena sunnuntaipäivänä tehdä takapihan nurmikolle keväthuollon sekä istuttaa etupihan ruukkuihin orvokkeja kevään iloksi. Siellä takapihalla kalkkia kylväessäni mietin että hieno ja tarpeellinen juttu, mutta olikohan sittenkään ihan oma päätös. Mieheni oli jo muutaman viikon vihjaillut hienovaraisesti pihanurmikon kevätkalkituksesta ja -lannoituksesta, mutta viimeinen niitti oli lauantaina, kun näin naapurin samoissa puuhissa. Kyllähän sopiva naapurikilpa saa ihmeitä aikaan, kuten meikänaisen pihahommiin. Yhtä kaikki, aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja hommailu kävi kyllä oikein mukavasti arkiliikunnasta.

Ehkä sittenkin presidentti päättää

Lapsena ajattelin usein, että presidentti päättää. Se oli sitä Kekkosen aikaa, jolloin näin varmaan olikin. Nykyään presidentti pääasiassa on vaikuttajahenkilö, jonka mielipidettä kyllä kuunnellaan, mutta lapsenusko on karissut siitä, että presidentti päättää kaikista Suomen asioista. On hämmentävää seurata valtakunnan tason keskustelua ja koettaa saada selville, kuka asioista päättää, mille sylttytehtaalle minkäkin päätöksen jäljet johtavat. Milloin asioista päättää valtioneuvosto, milloin eduskunta, milloin yksittäiset puolueet, milloin jokin puolueryhmittymä tai jopa yksittäinen henkilö. Yhteistä näille keskusteluille on se, että jos päätös johtaa johonkin hyvään, kaikki haluavat ottaa siitä kunnian. Jos taas päätös johtaa johonkin ei-toivottuun, ei kukaan halua ottaa vastuuta.

Pieni hyvä Päätös Päivässä

Sama ilmiö näkyy kyllä arjessa. Otan mielelläni kunnian hyvistä asioista, mutta kun joku menee pieleen, olisi kiva löytää syyllinen muualta. Äiti päättää siis pääasiassa hyvistä ja onnistuneista asioista, näin ainakin meidän perheessä. Olisi kuitenkin hienoa, jos kaikki voisivat kokea päättävänsä joistakin asioista joka päivä. Elämän kannalta ei ole niinkään oleellista kuinka isoja asioita ne ovat, jos ne vaan ovat merkityksellisiä omalle elämälle. Sen vuoksi olen päättänyt osoittaa perheenjäsenilleni heidän tärkeytensä halaamalla heitä tänään. Siitä tuskin joutuu neuvottelemaan.

Perhe_tukijoukoista_paras

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *