Pieni anarkismi piristää päivää eli etätyön ylistys

On aamu ja etätyön mahdollisuutta hyödyntäen aloitan aamun reippaalla pyörälenkillä ennen töihin ryhtymistä. Olen juuri päässyt tavanomaisella reitilläni Ruissalon saareen ja syke on noussut sopivasti treenitasolle.

Äkkiä näen yhden hiekkatien varrella laiduntavista hevosista väärällä puolella aitaa. Siinä se pureskelee heinätupasta tyytyväisen näköisenä, eikä suuremmin minusta kiinnostu. Ajan ensin ohi, eihän hyvää lenkkisykettä kannata pilata, mutta sitten iskee kaksi ajatusta. Ensin tulee velvollisuuden tunne: ei eläintä voi jättää heitteille, jos omistajat eivät olekaan paikalla ja karkuri päättää lähteä pidemmälle reissulle. Ja sitten vielä vanha hevoshulluuteni nostaa päätään, pitäähän tuota ihanuutta päästä tervehtimään, jos se vaikka antaisi silittää.

Niinpä käännän pyöräni ja poljen takaisin. Laitumen portin pielestä löytyy omistajan puhelinnumero ja ilmoitan hänelle karkulaisesta. Hevonen, tai oikeammin poni, osoittautuu oikein mukavaksi tyypiksi ja annettuani sille paremman herkun puutteessa tukun ruohoa, antaa se silittää itseään ja ottaa pari fanikuvaa. Vähän ajan päästä ilmestyy nuori nainen viemään sen takaisin laitumelle. Poni kuulemma karkailee tuon tuostakin, vaikkei koskaan lähimaastosta poistukaan. On kuulemma varsinainen houdini.

Tykästyn uuteen tuttavuuteeni yhä enemmän! Jatkaessani lenkkiäni en voi olla hymyilemättä, olen ihanan hevoskohtaamisen lisäksi löytänyt sielunkumppanin. Tavallaan aamulenkin ja etätyön yhdistelmä itse määriteltyine aikatauluineen on vähän samaa aitojen yli hyppimistä. Asialliset hommat hoidetaan, ei kadota minnekään eikä kenellekään tuoteta haittaa tai ikävyyksiä, mutta itse päätetään missä ja milloin työpäivä alkaa ja loppuu.

Tällainen arkipäivän pieni anarkismi on ihmeen piristävää! Oman työn ja elämän hallinnan tunne kasvaa ja stressi vähenee. Vaikkei työn määrä muutu, tuntuu hyvältä, kun kukaan muu ei määrittele päivän aikatauluja eikä myöskään vaadi läsnäoloa tietyssä paikassa. Kun työmatkoihinkaan ei kulu aikaa, on minulla etäpäivinä omassa käytössäni ylimääräinen tunti arvokasta vapaa-aikaa.

Tietenkään omavaltaisia aikatauluja ja työskentelypaikkoja ei voi toteuttaa joka päivä, onhan oltava paikalla sovituissa tapaamisissa, kokouksissa ynnä muissa ja luonnollisesti myös läsnä työyhteisössä. Sopivina annoksina sopiviin aikoihin, ja tietenkin työn luonteen niin salliessa, tällaiset päivät auttavat ainakin minua jaksamaan paremmin ja olemaan tehokkaampi. Etenkin, kun työhöni kuuluu sellaisia tehtäviä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhaa, mieluiten yksin.

Olen todella onnellinen työni sisällöistä, joihin etätyö toisinaan sopii jopa toimistopäiviä paremmin ja esinaisestani, joka luottaa meihin ja jopa kannustaa työskentelemään itsellemme parhaiten sopivilla tavoilla. Onneksi hän ymmärtää tämän parantavan työmotivaation lisäksi myös työn tuloksia.

Niin, ja yhdistää minua ja anarkistiponia toinenkin asia: ruoho on mielestämme vihreämpää aidan tuolla puolen. Tai vaikkei aina olisikaan, kannattaa kuitenkin tarkastaa tilanne.

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *