Andersin tarina osa 4/5: Muutoksesta uutta intoa

Kevät 2011 käynnistyi hitaasti, enkä ollut käynyt salilla pitkään aikaan. Vaihdoin salia, koska en tykännyt ohjaajista nykyisellä salillani ja olin huomannut, että salille ”lähteminen” oli se vaikein vaihe. Uusi salini oli työpaikkani vieressä, joten nyt ei ollut enää lähtemisestä kyse. Muutos toi myös uutta intoa ja aloin käydä salilla kuin villiapina.

Salitreenirytmiksi muodostui nopeasti kolme kertaa viikossa. Jos ketuttaa tai muuten vaan en jaksa, en väkisin yritä sitä 45 minuuttia olla. Se on asia, minkä olen oppinut kantapään kautta, koska silloin vain nopeasti polttaa salimotivaationsa loppuun.

Tulokset näkyviin

2012 hurahti nopeasti, mutta tuloksia alkoi syntyä. Painon putoaminen pysyi samassa vauhdissa ja vuoden lopussa taistelin jo 102 kilon tuntumassa. Uusi ruokailurytmi oli tullut jäädäkseen, eikä karmivaa nälkää ollut enää iltaisin. Päivällisen jälkeen ei ollut enää kuin mieliteko, mutta sekin oli mahdollista hiljentää mm. purkillisella rahkaa tai suklaapatukalla. Yeah, luit oikein – syön suklaatakin yhä!

Yleiskuntoni oli kohentunut huomattavasti ja normaali lenkkini (kotialueen ympäri, eli noin 8 kilsaa) meni normaalin 6–7 kilometrin keskinopeudella sijaan HÖLKÄTEN noin 8–9 km/h. Tämä oli läskille iso asia – jopa jonkinlainen virstanpylväs, jossa tajusin että tämä voi oikeasti olla hyvä juttu. Ja sitten tuli ahneus.

Andersin tarina jatkuu perjantaina

Anders Nylander on 35 vuotias Helsinkiläinen yrittävä yrittäjä, joka ei ole vielä uskaltanut hypätä pois oravanpyörästä ja hankkimaan verenpaineongelmia. Päivätöissä vakuutusalalla, iltaisin yrittäjä. Pyrkinyt viimeiset 20 vuotta laihtumaan, sittemmin päättänyt unohtaa kaiken opetetun ja tehdä kuten itse parhaaksi katsoo.

Edelliset osat

Katso faktat

Kokeile päätöksiä

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *