Anna läheisesi sairastaa!

Suomalainen aikuinen sairastaa keskimäärin 2–4 flunssaa vuodessa. Siitä huolimatta jotkut pitävät nuhakuumeesta kärsimistä pelkkänä pelleilynä.

Ärhäkkä flunssa kippasi minut jälleen kerran sängynpohjalle. Kurkku tuntui hiekkapaperilta ja aivot pyörivät tyhjäkäynnillä, mutta fyysistä olotilaa enemmän ärsytti sairastumisen ajoitus. Uusi työpaikka odotti vaativana, elokuun aurinko hehkui ikkunoiden tuolla puolen ja ulkomaanmatka vaani nurkan takana.

Edellinen flunssani päättyi viisi kuukautta sitten. Tuolloin olin sairastellut joulukuusta maaliskuuhun saakka. Väliin mahtui terveitäkin hetkiä, intohimoisia elossa olemisen kausia, jotka päättyivät aina yhtä onnettomasti tutun karheuden löytäessä tiensä takaisin kurkkuuni. Parhaimmassa tapauksessa olin terveenä parin viikon ajan, mutta yksikin rankempi treeni tai kehnommin nukuttu viikonloppu tuntui tuhoavan vastustuskykyni. Vaiva on minulle tuttu myös takavuosilta: lukioaikoina sairastelin jatkuvasti, ja ylioppilaskirjoituksetkin puurrettiin läpi kunnon kuumehuuruissa.

Sellainen ei ole kovin mieltäylentävää. Puolikuntoisena jaksaa juuri ja juuri opiskella tai tehdä välttämättömimmät työnsä, mutta jatkuva treenien ja tapaamisten peruminen syö ihmistä. Buranan voimin pysyy pystyssä, mutta pidemmän päälle se ei ole kovin järkevää. Lääkärissä ravaaminenkaan ei auta, jos kipuilu johtuu lähinnä stressistä ja huonosta tuurista.

Hassua kyllä, jatkuva sairastelu voi nakertaa myös itsetuntoa. Muistan elävästi, kuinka eräs ystäväni totesi ”flunssan olevan vain mielentila” – huonon fiiliksen tapainen höpsötys, josta pääsee eroon sormia napsauttamalla. Tällaiset kommentit yhdistettynä toistuviin ”miten sä voit olla taas kipeä?” -uteluihin alkavat pidemmän päälle tympäistä.

Sitten iskee syyllisyys. Ei tekisi mieli kertoa kenellekään, vaikka ruumiinlämpö nousisi neljäänkymppiin. Tapaamisten peruuttaminen kirpaisee kaikkein eniten, vaikka on päivänselvää, ettei kuumeessa kannattaisi riekkua kylillä.

Voin vain kuvitella, miten lannistavilta kommentit mahtavat tuntua heistä, joiden sairaudet ovat kroonistuneet; heistä, jotka ovat kituneet vuosien ajan. Olen valtavan kiitollinen siitä, että vähäpätöiset flunssat ovat omalle kohdalleni osuneista vitsauksista pahimpia.

Mutta silti: siivotkaa suunne, toisten olotiloja väheksyvät marmattajat! Harva meistä loppujen lopuksi linnoittautuu sohvalle tuijottamaan Netflixiä lämpimikseen. Kolmannen kotipäivän jälkeen paraskin laatudraama alkaa pursuta korvista.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Hyvä pointti! Ja yleensä myös oletetaan, että flunssaisena tehdään töitä. Tai sitten vaan tullaan töihin, koska ajatellaan toisten olettavan niin.