Tältä vuodelta toivon ensisijaisesti vähemmän kaikkea

Vuosi 2014 pähkinänkuoressa: vuoden vaihteessa sain toden teolla kokeilla siipiäni töissä työpaikkakouluttajani siirtyessä toisiin tehtäviin ja minun periessäni hänen pestinsä kokonaisuudessaan. Syyskuussa käsissämme oli yhtäkkiä ensimmäinen omistusasunto. Eikä suinkaan se paljon puhuttu kämppä jolle ei tarvitse tehdä mitään. Viimeisiä remonttirojuja kannetaan pois tälläkin hetkellä. Jossain näiden kahden asian keskellä saimme töissä ensimmäisiä vihjeitä suuresta organisaatiomuutoksesta.

Untuvikko. Remonttimuija. Työ…jotain.

En pistäisi pahakseni jos vuosi 2015 olisi maltillisempi. Ja jos en joutuisi olemaan yhteydessä kaupungin rakennusvalvontaan aiheena toimenpidelupahakemus tai verohallintoon otsikolla ’kotitalousvähennys’.

Kaikkien viime vuoden erikoisuuksien keskellä olen ollut kehno lähimmäinen. Muutama liian isojen ja hankalien elämäntilanteiden kanssa painiva ystävä on saanut liian vähän aikaani. Kotona on puhuttu liikaa remontista ja liian vähän kaikesta muusta. Olen käynyt vanhempieni luona viimeksi heinäkuussa ja tätinä minua parhaiten kuvaava adjektiivi on ollut ’poissaoleva’.

Uskon, että asiat loksahtaisivat kohdallaan ihan pelkällä ajalla ja sitä ennen kaikkea tältä uudelta vuodelta toivonkin.

Osaan asioista voin itse vaikuttaa. Voin olla tieten tahtoen hankkiutumatta jättimäisten kotiprojektien keskelle ja asettamatta liian kuristavia henkilökohtaisen elämän tavoitteita. Töissä moni asia on kiinni delegoimisesta ja rajojen asettamisesta. Toiveet siitä, etten joudu esimerkiksi yllätysremonttien tai muiden myllerrysten keskiöön joudun taas vain nöyrästi kohdistamaan kohtalottarien suuntaan.

Tässä vaiheessa haluankin esittää itselleni nimenomaan uudenvuodentoiveita. Näin ensiksi toiveen ajasta. Varsinaisia lupauksia uskallan ajatella sitten, kun saan karistettua hieman univelkaa pois ja viimeiset sahanpurut harteiltani.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *