Esikuvien ihannointi on haitaksi luovuudelle

Olemme mestareita omaksumaan tarinoita. Kun aloitamme uuden harrastuksen, projektin tai työn, meillä on usein mielessämme jonkun muun tekemä saavutus, joka toimii innoittajana omalle tekemisellemme.

Esimerkkejä: haluan kirjoittaa albumillisen musiikkia. Minulla on mielessäni idoleja, joiden tekemisiä arvostan ja yritän imeä kaiken tiedon heidän tavoistaan luoda. Teen tämän kuuntelemalla levyjä ja lukemalla haastatteluja, joissa nämä ihmiset kertovat metodeistaan ja siitä, mitä heidän mielessään pyöri mestariteoksen syntymisen aikana. Tai kuvitellaan, että tahdon perustaa yrityksen. Luen sankarillisia kertomuksia ihailemieni lafkojen matkasta ryysyistä rikkauksiin. Minkälaisia ratkaisuja näiden firmojen johtohahmot tekivät juuri oikealla hetkellä? Mitkä suuret oivalluksen hetket johtivat menestykseen?

On mahdollista, että me jossakin määrin tarvitsemme näitä inspiroivia kertomuksia. Mutta tarinoissa on myös hirvittävä varjopuoli: ne ovat hirveän lannistavia. Sankarieni esimerkin myötä käynnistyneen inspiraatiopuuskan jälkeen olen säveltänyt omia kappaleitani ja huomaan, että käsissäni on kasa tuubaa, jota edes äitini ei hyvää hyvyyttään haluaisi kuunnella. Myöskään yritysidean kanssa ei mene kovin hyvin: kaikki ajatukseni näyttävät kalpeilta aaveilta suurten nerojen saavutusten rinnalla.

Kirjailija Scott Berkun uskoo, että luovuuden roolimallit estävät meitä näkemästä sitä, että luominen on itse asiassa raskasta, lukemattomia kokeilukertoja ja erehdyksiä vaativaa työtä, eikä niinkään taivaalta harvojen ja valittujen eliittiyksilöiden päälle satavaa inspiraatiota. Luovuuden sankaritarinat antavat meille hyvän syyn luovuttaa, koska meillä ei selvästikään ole samaa maagista erityislahjaa kuin korokkeelle nostamallamme idolilla.

Suuret ideat eivät koskaan saavu annettuina, vaan vaativat pikemminkin systemaattista, kärsivällistä ja pitkäkestoista pienten ideoiden uudelleenjärjestelyä ja jalostamista. Tämä on joskus uuvuttavan tylsää. Siksi tämä osa on myös usein jätetty kertomatta idolisi tarinasta, koska kertomukset taianomaisista oivalluksista ovat viihdyttävämpiä kuin tarinat vuosikausien puurtamisesta työpöydän äärellä.

Berkunia mukaillen: sankaritarinat syntyvät vasta silloin, kun lopputulos on jo tiedossa. Luovuudessa vaikeinta on kuitenkin jatkaa yrittämistä silloin, kun onnistumisesta ei ole mitään takeita.

Jo valmiiden monumenttien ihailua inspiroivampaa on tieto siitä, että tuo sama epävarmuuden tunne kalvoi täydellä varmuudella myös esikuvaasi.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Hyvä kirjoitus. Korvaani vain sana ”lafka”, joka minulle stsdilaiselle tarkoittaa kauppa, liikettä, firmaa tai myymälää.