Harrastuksena pyöräily ja haaveilu

Haavemaailmoissa eläminen on lempipuuhaani, kuvittelen tekeväni kaikenlaista, tekemättä oikeastaan mitään. Haaveileminen on tärkeä osa olemistani, jotta saan laajennettua mahdollisuuksien horisonttia, jumittamatta aina arkisiin rajoitteisiin, joita meillä kaikilla on.

Välillä haaveiluni ilmenee arjen pakoiluna älylaitteisiin sukeltaen tai valkoisen seinän systemaattisena tuijottamisena. Seinää tuijotellessa tai Youtuben videomaailmoihin upotessa on helppo unohtaa hetkeksi omat ja ympäristönsä rajat, eskapismia ja joutenoloa parhaimmillaan.

Kävin muutama viikko sitten syömässä mustikat metsästä Tahkon maastopyöräenduron SM-sarjan osakilpailussa. Nämä tapahtumat ovat niitä motivaationlähteitä, jotka saavat minut ulos ovesta, pois tuijottamasta seinää. 200 metriä korkeuseroa ja tuolihissit ovat jotain, mitä ei normaalisti tule vastaani kotiovesta ulos astuessani. Tällaiset karnevaalit hienossa ympäristössä ajavat siihen, että haluan olla kohtuullisessa kunnossa, jotta ajaminen karnevaalipäivänä olisi nautittavaa. Se edellyttää sitä, että säännöllisen haaveilun lisäksi käyn ulkona säännöllisesti, vaikka se ei aina työpäivän jälkeen tuntuisi houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.

Silti lauantaina sateisessa säässä kuvatussa harjoituspäivän videossa ei juuri glamouria näy, vaikka se on alle kahden minuutin rajaus kahdesta ja puolesta vuorokaudesta. Videolta ei näy kymmentä tuntia pakettiautolla ajamista, kahta tuntia vaatteiden ja pyörän pesua, lukuisia kaatumisia eikä mutaisen huoneistohotellin loppusiivousta tuntia ennen kilpailun alkua. Eikä menestymisestä kilvanajossakaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Juvan automaattisesta liikenteenvalvonnasta lähetetty ylinopeussakko taisi olla lopulta lämpimin muisto tästä retkestä.

Kun mieleisen harrastuksen huippuhetket ovat tällaisia, millaista arki sitten on? Pelkkä haaveilu siitä, että ehkä jonain päivänä pisteitä ropisisi kilvanajosta, ei välttämättä kanna yli pitkän talven, mutta haaveilulla on yleensä positiivinen vaikutus arkisiin tapoihini. Kun viikoittaisista ulkoiluhetkistä tulee tapoja, joita en enää edes osaa kyseenalaistaa, on niiden suorittaminen huomattavasti helpompaa. Haaveilu toimii tämän toiminnan biopolttoaineena. Se on myös eettistä toimintaa, tavoittelemme yleensä kai sitä, mitä arvostamme. Siksi huolestun, jos mielessä ei pyöri muuta kuin maastopyöräily. Haaveilu onkin etuoikeus, josta kannattaa pitää kiinni, vaikka maisemaa ympärillä maalattaisiin vain mustalla ja valkoisella. Kuka tietää, vaikka ensi vuonna kilvoitteluista olisikin luvassa mainetta ja kunniaa. Tai ehkä syksyllä lähdemme vihdoin Ranskaan matkalle avopuolison kanssa.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *