Hartiavoimin vapaaehtoistyötä

Mietin pitkään, miten käyttäisin järkevästi vain pariviikkoisen kesälomani. Halusin selvästi jonkun irtioton arjesta. Olin jo pari vuotta seurannut sivusta Suomen Majakkaseuran touhuja. Heidän toiminnassaan minua kiinnosti erityisesti talkootöiden mahdollisuus vanhalla Märketin majakalla. Loman lähestyessä päätin tarttua härkää sarvista ja pistin kyselyä, että vieläkö talkoisiin ehtii mukaan. Nopealla aikataululla, muutaman säädön jälkeen, sähköpostissani odottivat matkaliput ja tukku informaatiota uudelle majakanvartijalle. Jännitys aaltoili mielessäni rinkkaa pakatessa – lähteä nyt viiden aivan vieraan ihmisen kanssa pienelle luodolle viikoksi!

Talkooviikko sisälsi työpäiviä, jotka alkoivat aamulla yhdeksältä ja kestivät kello viiteen. Siinä välissä joimme kahvia, söimme lounasta ja pidimme taukoja. Illat olivat aika lailla vapaata olemista. Olin ajatellut, että työtehtävät majakalla vaihtelevat päivittäin. Kävi kuitenkin ilmi, että koska polttopuuta koko seuraavan vuoden tarpeisiin oli tuotu luodolle todella paljon keväällä, nyt oli aika saada se ennen syysmyrskyjä suojaan majakan pihamaalta. Työn lisäksi opastimme luodolla vierailevia turisteja.

Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa pinota klapeja kottikärryihin, nostaa ne vinssillä ylös majakan ylämakasiiniin ja pinota tasapainoisiksi pinoiksi. Tällaisella toimistotyöntekijällä rasitus todellakin tuntui kropassa. Kun klapihommaan lisättiin jatkuva majakan rappusissa ramppaaminen ja muu fyysinen puuhastelu, alkoi parin päivän päästä lihaksissa tuntua työn tulos. Toki se oli ihan hyvää kipua, vaikka sillä hetkellä en itseäni oikein vetreäksi kolmikymppiseksi tunnistanutkaan.

Kokemuksena yli viikon mittaiseksi venynyt vapaaehtoisjakso tuntuu varsinkin nyt pienen välimatkan päästä oikein hyvältä ratkaisulta viettää lomaa. Sain rutkasti ulkoilmaa, hyötyliikuntaa, luonnosta ja merestä stressinhallinnan lääkkeitä ja uusia tuttavuuksia muista talkoolaisista. Lisäksi sain antaa panokseni tärkeälle työlle kulttuurihistorian hyväksi.

Suomen Kotiseutuliitto on teettänyt tutkimuksen vapaaehtoistyön merkityksestä ja vaikutuksista. Tutkimuksessa todetaan, että myös Suomessa huolta on herättänyt yhteiskunnan ääripäistyminen. Tutkijat kertovat, että kansalaisten osallistuminen ehkäisee syrjäytymistä, ja osallisuuden kokemusten koettiin tuottavan onnellisuutta ja palkitsevan. Varsinkin kulttuuriympäristöihin kohdistuvan työn nähtiin vaikuttavan paitsi työnä, myös hyvin hoidettuna kulttuuriympäristönä suoraa ihmisten hyvinvointiin. Minusta Märketillä oli parasta se, että siellä sai hengittää meri-ilmaa, kuunnella lintuja, katsoa kaukoputkella hylkeitä ja aistia vanhan majakan tunnelmaa. Opin uusia asioita ja minusta kehittyikin varsin hyvä klapipinon kokoaja. Sain jättää oman kädenjälkeni paikkaan ja olen nyt osa majakan historiaa. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä tämän lisäksi parissa eri järjestössä. Pieniä juttuja viikon mittaiseen verrattuna, mutta aivan yhtä arvokkaita.

Haluan kannustaa kaikkia lähtemään talkoohommiin, jos sen yhtään omakseen tuntee. Eri järjestöt järjestävät talkoita ympäri Suomen, joten erilasia vaihtoehtoja on tarjolla. Kaikki paikat ja työt eivät sovi jokaiselle, mutta joskus kannattaa venyä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itse jännitin eniten sitä, minkälaisia muut talkoolaiset ovat. Meille sattui juuri meidän viikon näköinen porukka, jossa sai olla oma itsensä. Käytin tilaisuuden hyväksi ja tenttasin ryhmän lintuharrastajalta tietoja luodolla liikkuvista siivekkäistä. Illalla lämmin kallio paljaiden varpaiden alla vei stressin ja huolet mennessään. Juuri niitä lämpimiä kallioita ja merituulta kaipaan nyt, kun arjen pyöritys on alkanut ja viikot vilisevät vauhdilla eteenpäin.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *