Hiljaa yhdessä

Vietin lauantain hiljaisuuden retriitissä. Päivä hiljaisuudessa kymmenen ihmisen kanssa, ilman kontaktia toisiimme ja ilman kontaktia internettiin. Kokemus oli mielenkiintoinen ja koukuttava, hiljaisuuden keskeltä löysin kysymyksiä ja vastauksia, kuulin itseni.

Hiljaisuuden retriitissä on tarkoitus kuunnella itseään, miltä hiljaisuus tuntuu, millaisia ajatuksia mielessä herää, tutkailla omaa sisäistä maailmaa. Osa retriitin ihmisistä oli kokeillut hiljaisuutta aiemminkin ja osalle hiljaisuus oli heti ollut luontevaa,  joillakin taas herättänyt yllättäviäkin tunteita. Odotin innolla kokemusta ja pienten lasten äitinä, päivä hiljaisuutta, tuntui taivaan lahjalta.

Retriitin kesto oli klo 9–16. Laskeutuminen hiljaisuuteen alkoi yhteisellä ohjatulla Mindfulness-harjoituksella, jossa ohjattiin tarkastelemaan itseä hieman ulkopuolelta, ja tutkailemaan millaisia ajatuksia mielessä liikkuu. ”Ole ystävällinen havainnoija itsellesi”, oli ohjeistus. Harjoituksen jälkeen jatkoimme hiljaisuutta ja jokainen etsi itselleen oman paikan koulutustilassa. Monella oli makuualusta ja peitto mukana. Lupa oli liikkua, syödä ja ulkoilla itseään kuunnellen. Minäkin asettauduin yhden pöydän taakse, omaan pesääni. Kesti lyhyen hetken, jolloin teki mieli katsoa mitä muut tekevät, miten he asettuvat. Mutta aika nopeasti pystyin asennoitumaan ajatukseen olla itsekseen ja itseä kuunnellen.

Päivä kului leppoisasti ja mielenkiintoisia havaintoja tehden. Mieli seikkaili välillä tulevassa ja menneessä. Huomasin suunnittelevani mitä illalla tekisi, pitäisikö varata hiihtolomalle risteily ja mitä töitä on tekemättä. Mutta palautin itseni aina tähän hetkeen, annoin ajatusten lipua pois. Harjoittelin myös hengitystä, jossa toistetaan mielessä ”Päästän irti” -ajatusta.

Kokemus oli hyvä, jäi nälkä osallistua retriittiin uudestaan ja vielä pidempänä. Jaoimme päivän päätteeksi ryhmän kesken ajatuksia ja tuntoja hiljaisuudesta. Havaitsimme, että hiljaisuus oli erilaista kuin olisi ollut kotona tai mökillä päivän yksin. Toisten läsnäolo, alun ohjeistus ja tietoisuus siitä että ei tarvitse olla tavoitettavissa ulkomaailmalle oli vapauttavaa, ilman radiota, nettiä tai puhelinta oleminen tuntui hyvältä. Havaitsin asioita, joita kaipaan arkeeni ja keksin myös ratkaisun yhteen mieltä painaneeseen ongelmaan. Mieli ja luovuus työskentelivät yhdessä.

Tein päätöksen, että annan itselleni lahjaksi uuden hiljaisuuden retriitin kesällä. Ja toisaalta keskellä arkeakin, voisi joskus pyhittää osan sunnuntaista hiljaisuudelle, silloin kun se on mahdollista. Aika tuntuu pidemmältä, kun sitä ei ”varasta” netti tai jokin muu huomionvangitsija. Monille ystävilleni, jotka elävät pienten lasten kanssa arkea, tällaisen mahdollisuuden luominen olisi hieno lahja. Aikaa olla, kuulostella itseään ja palautua ärsyketulvasta. Hiljaisuuden päiviä ja lyhyempiä meditaatioita järjestää mm. Nirodha ry.

Kokemukseni mediapaastosta oli niin hyvä, että suosittelen sitä muillekin. Esimerkiksi lomalla voisi hyvin viettää yhden ruuduttoman päivän. Loma voisi tuntua pidemmältä.

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *