Olosuhteiden pakosta

Olen mukavuudenhaluinen ihminen. Jos voin jossain asiassa päästä vähemmällä, niin todennäköisesti sen myös teen. Enkä usko olevani lajissani ainoa. Mainoksia katsoessa tuudittaudun siihen maailmaan, joka minulle niissä hopeatarjottimelta tarjoillaan. Näitä lupauksia tuijottaessa elämä näyttää helpolta ja mukavalta, juuri sellaiselta kuin toivonkin sen olevan. Kukaan ei hikoile autossa stressaantuneena iltapäivän ruuhkassa, vaan ajelee jossain aavikolla tai vuorilla tukka hulmuten, tuntien äärimmäistä vapauden huumaa. Kaupungeissa ei koskaan ole ruuhkia, eikä autossa määräaikaishuoltoja. Ikävä kyllä, ne ovat vain mainoksia.

Pohjoisella pallonpuoliskolla kelit ulkoiluun ovat välillä nykykieltä mukaillen ”haastavat”. Näin heinäkuussa syksyn pimenevät illat eivät onneksi tunnu ajankohtaisilta, mutta työpäivän jälkeinen pimeä aika koittaa, aina yhtä odottamatta ja yllättäen. Pitäisi ajatella positiivisesti ja laulaa Mamban rasittavaa kesäbiisiä vuodelta 2002, mutta en jaksa. Joka vuosi syksy saapuu, vaikka ilmasto tekeekin muutostaan. Sateiset päivät tai viikot ovat toki uskollista seuraa muulloinkin kuin syksyllä. Silloin on useasti hankalaa motivoida itseään ulos haistelemaan raikasta ilmaa – eikä aina toki tarvitsekaan – mutta useampi päivä neljän seinän sisällä alkaa ahdistaa oloani. Etenkin nyt kesälomalla, kun työt eivät häiritse harrastustoimintaa.

Viime syksynä koin ahaa-elämyksen. Pilkoin päätöksen vielä pienemmäksi päätökseksi. Laitan valmiiksi kaikki tilpehöörit, mitä tarvitsen ulkoilua tai liikkumista varten. Sateisia viikkoja varten laitan valmiiksi juoksuvaatteet niin, että saan puettua ne muutamassa minuutissa päälleni. Parvekkeella polkupyörä on kiinni harjoitusvastuksessa ja kaikki tarvittavat rytkyt sen vieressä. Jos ulos (tai edes parvekkeelle) ei yksinkertaisesti tee mieli, niin pakkaan reppuun salivaatteet sekä riittävästi evästä, jotta voin mennä suoraan töistä ahertamaan peilien ympäröimään luolaan.

Auttaako tämä etukäteen tehty päätös? Yleensä. Ei aina, mutta ainakin se tekee vaikeammaksi liikkumisen väliin jättämisen. Joudun siinä tapauksessa tekemään uudestaan päätöksen kieltäytyä. Mausteeksi tähän soppaan olen yleensä hyvissä ajoin ilmoittautunut muutamaan kuntoilutapahtumaan, joissa tiedän joutuvani koville. Tämän arkisen lohikeiton voimin olen saanut motivoitua itseni ylös sohvanpohjalta ja jälkeenpäin se harvoin harmittaa. Kaatosateessa juostu lenkki autioilla Hietaniemen rannoilla tuo tarvittavaa vastapainoa kahdenkymmenen tuuman näytön tuijottamiselle ja kymmensormijärjestelmän rytmikkäälle nakutukselle. Välillä jopa tunnustan odottavani niitä vuoden kurjimpia kelejä, mutta nautitaan kesästä ensin, satoi tai paistoi.

 

Faktat

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Hyvällä suomenkielellä ja muutenkin kivasti kirjoitettu motivoiva artikkeli.