Jaksamisen kannalta maltti on valttia

Syksyn tullen useimmilla on taas arki lähtenyt kunnolla käyntiin. Työt jatkuvat, opiskeluissa lukuvuosi on alkanut, harrastuksissa erilaiset kurssit ovat käynnistyneet ja usein myös tuttuja saattaa tavata useammin. Ehkä on aloitettu aivan uusi liikuntamuoto.

Menoja riittää aamusta iltaan ja energinen olo auttaa jaksamaan työpäivän jälkeiset harrastukset, kuten esimerkiksi hikiset treenit. Takaraivossa ehkä kytee kuitenkin ajatus siitä, pitäisikö edes vähän hidastaa.

Jatkuva tekeminen aiheuttaa kehollemme stressiä. Jokainen tietää, että liian suuri määrä stressiä ei tee hyvää terveydelle ja hyvinvoinnillemme. Osa meistä kuitenkin jaksaa porskuttaa pitkääkin päivää ja näyttää jaksavan vieläpä hyvin. Pitäisikö ja kuuluisiko siis itsekin? Onko stressi vain omassa päässä? Ehkä on vain pakko jaksaa.

Huomioi kokonaiskuormitus

Kuormitus on sekoitus erilaisia kuormittavia tekijöitä, kuten työn, opiskelun, liikunnan, harrastusten, vastuutehtävien ja sosiaalisten suhteiden sekä perhe-elämän muodostama kokonaisuus. Stressi on elimistömme tapa suhtautua mihin tahansa kuormitukseen ja haasteeseen, oli se sitten psyykkinen, fyysinen ja positiivinen tai negatiivinen. Innostuva ja paneutuva suhtautuminen on usein myönteistä stressiä ja silloin kuormitus koetaan useimmiten sopivana. Liiallinen kuormittuminen taas saa stressitilan jäämään päälle, jolloin stressi muuttuu kielteiseksi.

Pitkään jatkuva kielteinen stressi voi aiheuttaa ongelmia. Oikea ratkaisu olisi tässä vaiheessa pyrkiä vähentämään stressiä. Asetamme kuitenkin itsellemme korkeita vaatimuksia. Vaatimukset voivat koskea esimerkiksi itseämme työntekijänä, liikkujana tai vanhempana.

Kamppailua, työtä ja uuden oppimista

Liikun paljon. Käyn kamppailulajiharjoituksissa vähintään kaksi kertaa viikossa, useimmiten kolmesta neljään kertaan. Treenit kestävät yleensä puolestatoista kahteen tuntiin ja niissä on vaikea välttyä hengästymiseltä ja hikoilulta. Kotiin päästyä on useimmiten aika puhki. Opetan myös lajia ja se vaatii suunnittelua ja paneutumista, minkä lisäksi olen isossa vastuussa yleisesti seuran toiminnan pyörittämisestä yhdessä muiden seuran hallituslaisten ja harjoitusten ohjaajien kanssa.

Fyysisesti haastavia treenejä on monta kertaa viikossa.

Fyysisesti haastavia treenejä on monta kertaa viikossa.

Käyn myös vähintään kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja käytän harvoin autoa tai julkisia, sillä pyrin pyöräilemään tarvittavat matkani. Viikonloput täyttyvät joko lajini harjoitusleireistä ja kilpailuista eri puolilla Suomea tai vaihtoehtoisesti matkoista Kuopion ja Helsingin välillä. Kombon aiheuttaman liiallisen rasituksen yleensä väsymyksenä, unihäiriöinä ja alakuloisuutena, joten joudun kuuntelemaan kehoani tarkasti.

Tylsää ei siis ehdi tulla. Päätin kuitenkin aloittaa ensi viikolla pitkästä aikaa uuden kamppailulajiharrastuksen ja harjoituksia on kahdesti viikossa. Onhan tässä aiemminkin jaksettu touhuta paljon, joten kyllä kai uuteen lajiin riittää energiaa?

Vastaus on kuitenkin, että joudun vähentämään jostain muusta. Käytännössä vaihdan vanhan lajini treeneistä yhden uuteen lajiin. Tarvittaessa jätän kuntosalikäynnit yhteen. Opinnoissani pyrin muistamaan, että kyseessä on vain opiskelua ja siihen saa välillä panostaa vähemmän. Lepopäivien pitämisestä pyrin pitämään kiinni, jolloin yritän muistaa, että lepo ei ole pelkkä lepopäivä liikunnasta, vaan myös kaikista tekemättömistä töistä ja rästiin jääneistä asioista. Lepopäivänä pitäisi pystyä vain olemaan. Lepo on lepoa suorittamisesta.

Tunnista liika stressi

Liian korkeat odotukset ja vaatimukset voi yrittää huomata. Sisäiset ajatukset, kuten pitää, täytyy, on pakko ja kuuluu voivat kertoa siitä, että olisi aika höllätä. Syyllisyys, häpeä, arvottomuuden tunteet, kiukku ja alakuloisuus taas ovat tunteita, jotka usein liittyvät ylikuormitukseen. Elimistön antamia merkkejä liiallisesta stressistä ovat erilaiset lihasjännitykset, nukahtamis- ja univaikeudet, voimattomuus ja kivut, kuten vatsakivut. Merkkejä täytyy kuunnella, muuten vaarana on uupuminen.

Sinnikkyyden ja hellittämisen välinen tasapaino

Pitäisikö sitten ottaa vain rennosti? No ei, asioihin on pakko tarttua, jotta saa jotain aikaiseksi. Työt täytyy tehdä loppuun ja välillä täytyy sietää epämukavuuttakin. Toisaalta monia mukavia asioita ei tarvitse ansaita, vaan asioista voi hellittää. Sinnikkyyden ja hellittämisen välinen tasapaino voi olla joskus vaikea löytää. Hengittämällä, rentoutumalla ja oman kehon kuuntelulla voi kuitenkin päästä pitkälle.

Rentoutumista voi opetella

Hengitys on tunnetusti hyvä keino rentoutua ja kuuluukin siihen olennaisesti. Hengitysharjoitukset ovat hyvä tapa pysähtyä ja olla läsnä. Rentoutuminen voi tapahtua keskittymällä hetkeen, mielikuvaharjoituksilla ja tietoisella lihasten rentouttamisella. Tietoisuustaidot eli mindfulness ovat lopulta yksinkertaisia harjoituksia, joista on helppo innostua. Jo pelkkä sallittu oleminen tekee hyvää.

Tietoisuustaitoja ja henkistä hyvinvointia edistävästä harjoitusohjelma Oivasta löytyy erinomaisia, tutkimuksiin perustuvia harjoituksia mielen hyvinvointiin. Pitäisi-ajatuksia voi yrittää lieventää sivulta löytyvällä Terrieri-harjoituksella ja esimerkiksi kolmen minuutin hengitysharjoitus rentouttaa kummasti, vaikka keskellä työpäivää. Suosittelen!

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *