Kaikissa meistä asuu alkoholisti – Kertomus yhdeksän kuukauden helvetistä

Vuonna 2008 olin alkoholisti, vaikka en sitä silloin ymmärtänytkään.

Parisuhteeni kariutui, ja sitä seurasi yhdeksän kuukauden putki, jolloin olin käytännössä jatkuvasti humalassa. Tuon ajanjakson aikana minulla oli kolme päivää, jolloin en ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.

Nyt ei puhuta pienistä määristä. Aamun työvuoroni päättyi kello 17.00. Sen jälkeen menin kantabaariini, jossa olin sen sulkeutumiseen saakka. Baari meni kiinni kello 02.00, ja ehdin tuossa ajassa juoda yleensä noin kymmenen tuoppia. Iltavuoro päättyi kello 20.00. Senkin jälkeen ehdin juoda yleensä noin seitsemän tuoppia.

Viikonloput menivät usein Kallion kantakuppilan sijaan keskustan baareissa. Niissä olin aina neljään saakka. Aloittelin juomisen yleensä kuuden maissa. Yhden illan aikana nautin yleensä kymmenestä viiteentoista tuoppia.

Rahani olivat koko ajan loppu. Jollain ilveellä sitä riitti aina alkoholiin. Lainasin rahaa ystäviltäni, jotka viettivät aikaa samoissa baarissa. Kukaan ei lainaa rahaa ruokaan, mutta viisi kymppiä irtoaa helposti, sillä lainaamalla rahaa olutreissulle ostaa samalla itselleen seuraa. Ja vasta yksin juominen on alkoholismia.

En ollut mielestäni alkoholisti, sillä jouduin jättämään työpäivän väliin vain kerran. Suomessa on luterilainen työmoraali. Tein töitä normaaliin tapaan. Toki vaihtelin aamuvuoroja iltavuoroihin lähettelemällä keskellä yötä tekstiviestejä uskomattoman pitkäpinnaisille työtovereilleni, mikäli onnistuin saamaan itselleni miellyttävää yöseuraa.

Tai no, eivät ne aina miellyttäviä olleet. En tosin ollut minäkään. Manipuloin ihmisiä, ja käyttäydyin itsekkäästi. Luistin tapaamisista. Valehtelin kohtaamisista. En välittänyt muista, sillä oli huomattavasti tärkeämpää päästä viikonloppuna yökerhoon ja uuden helman perään kuin istua sovituilla treffeillä katsomassa elokuvaa. Kun ei siellä leffateatterissa edes myydä olutta. Niinpä valehtelin olevani flunssassa/vatsataudissa/milloin mitäkin.

Tuon yhden työvuoron väliin jättäminen painoi mieltäni niin paljon, että soitin asiasta pomolleni ja tunnustin joutuvani lähtemään kotiin eilisen takia. Työtoverini olivat ymmällään. Heidän mielestään minun olisi vain pitänyt jättää kertomatta asiasta ja ilmoittautua sairauslomalle. Työtovereiden suhtautuminen asiaan kertoo omaa kieltään siitä, miten alkoholiin suhtaudutaan. Mitä siitä. Kaikki sitä sekoilevat. Ei se nyt niin vakavaa.

Olin kuitenkin sairas koko ajan. Olin työpaikalla aina joko

a)

Krapulassa tai

b)

vielä humalassa jatkojen jäljiltä.

Ei, ei vain työpaikalla. Kaikkialla.

En väitä, etteikö ajanjaksoon olisi mahtunut hauskojakin hetkiä. Yöseuraa oli enemmän kuin koskaan, sillä estoni katosivat täysin. Minusta tuli itserakas ja itseään täynnä oleva runkkari, jonka itsetunto näytti olevan pilvissä. Ympärilläni oli mulkun aura, ja sellainen kiinnosti ihmisiä. Joidenkin samassa tilanteessa olleiden kanssa ystävystyin läheisesti. Kolmannen oluen kohdalla elo oli lähes poikkeuksitta mukavaa. Silti yksinäiset yöt menivät tuijottaessa seinää. Vartaloni alkoi kapinoida vastaan, ja käteni tärisivät ojentaessani työpaikallani vaihtorahoja takaisin.

Pahinta oli kuitenkin henkinen tyhjyys. Mikään ei tuntunut missään tai miltään, ja samaan aikaan kaikki tuntui musertavalta. Kymmenen onnistumista pyyhkiytyi pois, mikäli epäonnistui kerrankin edes pienessä arkipäiväisessä askareessa.

Luultavasti joku sinunkin ystävistäsi käyttäytyy samalla tavalla tälläkin hetkellä. Itselleen hän kertoo, miten ei ole alkoholisti. Hän nyt vain sattuu olemaan kännissä koko ajan. Samalla hän väittää itselleen kuinka hänellä on hauskaa. Kadonnut rakkaus ei tunnu niin pahalta, kun juo. Rahahuolet eivät paina kun lainaa rahaa ystävältään, jotta saa olutta. Ja oluen avulla sitä unohtaa rahattomuutensa ja rakkaudettomuutensa.

Paitsi ei sitä unohda. Sitä siirtää itsensä kohtaamista, kunnes jonakin päivänä taakka on liian raskas tai vaihtoehtoisesti tapahtuu jotain, joka vetää eroon alkoholin syleilystä. Miehillä se on usein joko Sana tai vastakkainen sukupuoli.

Ateistina ensimmäinen vaihtoehto oli minulle mahdottomuus, mutta onneksi tapasin tuolloin naisen. Nainen tosin oli ja meni, mutta paremman elämän synnytystuskat olivat ohi.

Tätä nykyä sitä osaa mennä jopa yhdelle.

Kun kerran on nuollut katukivetystä sitä tietää, minkä haluaa välttää.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *