Kaksi ja puoli tonnia työnsarkaa

Kaksikymmentä pullukkaa astelee ulos bussista Helsingin Kaapelitehtaalla. He ovat aloittamassa uuden elämän. Hoikka ja kaunis juontaja Lola Wallinkoski toivottaa löysään t-paitaan sonnustautuneet kilpailijat tervetulleeksi. Ilman sen kummempia pulinoita tv-katsojat saavat pian nähdä, kuinka ihrainen hiki tippuu ohimoilta kuntopyörän selässä.

Kovaa kannattaa polkea, sillä laiskimmat häädetään takaisin sipsikulhojensa ääreen ennen kuin kisa ehtii alkaakaan. Ironista, sillä kaikkein kipeimmin apua tarvitsisivat ne, jotka tällaisessa kisassa jäävät alussa jälkeen.

Ennen polkemista kilpailijat tilittävät, miksi he sortuvat roskaruokaan. Kuolema pelottaa kaikkia. Läski syyttää kaikista ongelmista ja sairauksistaan kehossaan hyllyvää rasvaa.

Yksinkertaiseen ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Läskileirin kuntovalmentaja-isoset kaitsevat lampaitaan. Yksi punnerrus vielä, piru soikoon!  Jotta leiri ei tuntuisi täysin barbaariselta, isoset muistavat kannustaa leiriläisiä.

”Teil on niin hyvä asenne, että haluan teidät mun tiimiin”. Näin jokainen pari löytää oman valmentajansa.

Suurin pudottaja palkitsee sen, joka suostuu ottamaan uuden kasteen vastaan suurimmalla antaumuksella. Ohjelma ei missään vaiheessa pysähdy miettimään sen ideologiaa. Läski katoaa liikunnalla ja oikealla ruokavalioilla.

Addiktio korvautuu addiktiolla.

Elämäntapansa muuttava vaihtaa sipsit parsakaaliin ja Salkkarit puolen tunnin intervallitreeniin. Syntyy uusi ihminen.

Heikko addiktio vaihtuu uudeksi tervehdyttäväksi pakkomielteeksi. Liikunnan ja terveellisen ruuan ilosanomaa jaetaan telkkarissa, turuilla ja toreilla.

Kuten kunnon uskonto, verhoillaan myös Suurin pudottaja lupauksien, positiivisuuden ja mahdollisuuksien kauniisiin väreihin. Sairaus vaihtuu terveyteen. Valitettavasti todellisuus ei ole aivan yhtä siloteltu miltä se näyttää. Esimerkiksi australialainen ohjelman juontaja kertoi, että kulissien takana kilpailijat rääkkäsivät kehoaan nestehukan ja aliravitsemuksen rajoille. Motivaattoreina ovat tietysti jatkoon pääseminen ja ohjelman rahapalkinto.

TV:ssä nähdään juuri nyt tuskin mitään muita ohjelmia yhtä paljon kuin laihdutusohjelmia. Suurimman pudottajan formaatti tuntuu vanhanaikaiselta. Hyvä painonhallintaohjelma kannustaa niitäkin, joille alku ei ole helppo.

Minua katsojana häiritsee laihdutusohjelmien kytkeytyminen liikuntaan. Toki liikunta on ylivoimainen keino pudottaa painoa, eli kuluttaa enemmän kuin syö. Ohjelmissa pitäisi kuitenkin käsitellä enemmän tasapainoista tavallisen ihmisen painonhallintaa. Kuinka välttää liika herkuttelu, miten saada maukasta ja terveellistä ruokaa.

Siinä vaiheessa kun on kilpailijana Suurimmassa pudottajassa, on torttu jo tipahtanut pöksyyn. Suuri osa suomalaisista ei ole yhtä tukalassa tilanteessa kuin kilpailijat, vaan he kaipaisivat arkisia painonhallintavinkkejä.

Kenties tämä ei vetäisi yhtä paljon katsojia TV:n ääreen, mutta voidaankin kysyä, onko ylipaino jollain tapaa arvokasta ja näkemisen arvoista TV-viihdettä. Itse aion käyttää jatkossa läskitirkistelyyn menevän ajan hyödyllisemmin lukemalla esimerkiksi netistä ravitsemusvinkkejä.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *