Katkaisuhoidon tarpeessa? Nyt puhuu sokeriaddikti

Olin viime vuonna alkuvuodesta melkein kolme kuukautta herkuitta, ja alun sokerinkaipuun jälkeen se oli helppoa. En tarvinnut herkkuja mihinkään. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että jokainen valkoista sokeria tai runsaasti suolaa sisältävä ruoka-aine huutaa nimeäni, vaistoan ne kaappien ovien läpi, hakeudun niiden lähelle ja sanon ”ihan vain tämän kerran annan sinulle periksi”.

Sokerin renkinä olemisesta tulee henkisesti huono olo. Addiktio syntyy minulle aina siinä vaiheessa, kun a) no nyt on kesä ja olen lomalla, täällä saan vedellä pelkkää kakkua koko päivän, tai b) no nyt on joulu ja kuuluu mässäillä – kyllä mä sitten tämän jälkeen palaan ruotuun. En muuten palaa. Keho jää kaipaamaan nopeaa energiaa ja koukuttavia makuelämyksiä. Enkä pääse siitä irti muulla, kuin katkohoidolla.

Päätinkin taas totaalikieltäytyä. Aloitan herkuttoman helmikuun. Herkut tarkoittavat minun tapauksessani valkoisella sokerilla ja suolalla kyllästettyjä ihanuuksia – keksejä joista maltillisesti syön töissä vain neljäsosan (viisi kertaa päivässä), karkkikaapista salaa haetut salmiakit, kämppiksen tuoma kakku joka pitää syödä pois tai vanhaksi mennyt sipsipussi joka on siksi pakko avata. Tiedän kokemuksesta, että etenkin alkuvaiheen vieroitusoireissa purkka ja sokerittomat salmiakkiläkerolit ovat parhaita ystäviäni. Nekään eivät kuitenkaan pian enää himota, ja lakon lopussa luultavasti päätän taas pitkittää sitä.

Vaikka pääsääntöisesti noudatankin pienten päätösten politiikkaa, tarvitsen välillä kunnon ravistelua. Minun on kuitenkin tärkeää tuntea omat rajani – siitä ei tule mitään, jos päätän alkaa urheilla viidesti viikossa ja laittaa koko ruokailun uusiksi. Herkuitta on siihen verrattuna aika helppoa elää, ovathan ne muutenkin elämässä yleensä ekstraa. Siinä siivellä tulen huomaamattani korjanneeksi kurssia muidenkin hyvinvointiini vaikuttavien tekijöiden suhteen.

Jotta en heti pyörtäisi päätöstäni, kirjoitin siitä tietenkin statuspäivityksen Facebookiin. Joukkopaine – se toimii mulle. Repsahduksia odotellessa!

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Tsemppiä Cessi! Taistele! Käytä aseena lautasmallia!

  • Et ole yksin. Tukekaamme toisiamme!

  • Hei, kärsin samasta ongelmasta, ja olisi huippua saada ystävä jonka kanssa keskustelisin tästä asiasta, kenties läpi koko vuoden ja pidempäänkin. Olisi mukava jos voitaisiin vaihtaa vaikka sähköpostiosoitteita :)