Kävin vieraissa, mutta palasin kotiin

Rutiinien muuttaminen on mitä vaivalloisinta puuhaa. Arjesta tulee raskasta, jos taistelee jatkuvasti tapojaan vastaan.

Kykyni luoda rutiineja on vakuuttanut, erityisesti pitkillä ulkomaanmatkoilla. Monella matkalla jaksan aluksi ihmetellä ja sekoilla, mutta ei aikaakaan, kun joukko rutiineja vakiintuu. Yhtäkkiä yöpaikan valinnassa on käytössä sama verkkosivusto, lounaan ajankohta vakiintuu ja matkatavarat ovat tismalleen samassa järjestyksessä huoneen lattialla. Joskus naiivisti ajattelin, että pitkään matkaillessa pääsisi eroon pinttyneistä rutiineista, mutta matkat opettivat toiston tärkeyden. Kun iso osa arjesta on automatisoitu, saattaa henkistä kapasiteettiä riittää vielä muuhunkin kuin selviämiseen.

Mikä ajoi vieraille vesille?

Aina ei tarvitse lähteä matkalle huomatakseen kangistuvansa kaavoihin. Kerran vuodessa erehtyy lupaamaan kaiken ja vähän enemmän. Yleensä tämä tapahtuu jossain jouluporsaan ja tinansulattelun välimaastossa. Onneksi tämä ajankohta on vakioitu, jottei maailma liiaksi järise. Uuden vuoden lupaukseni oli, että heivaan pyöräilyn hetkeksi sivuun ja keskityn kuntosalilla oikomaan istumatyön aiheuttamia vaivoja. Tämä toimi erinomaisesti puolitoista kuukautta. Se on juuri sopiva aika huomata, innostuuko uudesta vai tuottavatko pinttyneet tavat kuitenkin makoisimman olon. Eivät tuottaneet.

Pelkän liikunnallisen aktiviteetin vaihtaminen on hyvä keino tutustua erilaisiin kulttuureihin. Kuntosaliin, juoksuun ja hiihtoon liittyy riittejä, joiden omaksumiseen kuluu aikaa. Jokaiseen harrastukseen liittyy vaihtelevia suorituspaikkoja, uskomuksia ja harrastajakuntaa. Näiden tapojen omaksumiseen menee yllättävän paljon aikaa ja vaivaa. Sen takia liikkuminen ei ole koskaan pelkkää liikkumista, vaan se sotkeutuu osaksi sekavaa verkostoa, johon on vaikea sukeltaa lyhyessä ajassa. Tähän vyyhtiin yhdistyy identiteettiin liittyviä kysymyksiä, kehollisia rajoitteita, iso liuta kanssakäymistä, kulttuurihistoriaa rakennetussa ja sosiaalisessa muodossa, sun muuta olemiseen liittyvää.

Paluu kotiin uuden kumppanin kanssa

Välillä harhaillessa kuitenkin tärppää. Viisi vuotta sitten päätin kokeilla murtomaahiihtoa ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen. Luistelusukset olivat kehittyneet 15 vuodessa sille mallille, että niillä saattoi pysyä pystyssä keskinkertaisillakin taidoilla. Vuosien varrella löysimme toisistamme luotettavat kumppanit, kun opimme tuntemaan toisemme paremmin. Suhteemme on tosin maltillinen ja rajoittuu muutamaan kuukauteen vuodessa. Parhaimmillaan se on vienyt meidät ulkomaille asti isoihin hiihtotapahtumiin ja pahimmillaan suhdetta on koeteltu vesisateessa kilometrin pituisella tykkilumenladulla.

Kuntosalilla käynti maistui makealta kuitenkin vain hetken. Sitten oli aika palata takaisin vanhojen tapojen pariin hankkimaan lihasepätasapainoa, raitista ilmaa ja yksipuolista kuormitusta. Tuntui erittäin hyvältä, vaikka kovalla pakkaskelillä pukeutumiseen saattaa mennä iso osa illasta. Syrjähyppy kuntosalille oli kuitenkin hyödyllinen. Se muistutti, mitkä liikkumismuodot maistuvat ja minkä lajien ympärille olen kasvattanut henkistä ja fyysistä pääomaa vuosien ajan. Pyöräillen, hölkäten ja hiihtäen saa olla riittävästi ulkona, eikä sesonkien vaihdellessa tarvitse tympääntyä liiaksi mihinkään.

Onneksi jatkuva muutos ei ole päämäärä, vaikka se saattaa sivutuotteena välillä matkalle ilmestyä.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *