Kesän ja syksyn kumppanuudesta

Tammikuussa kirjoittelin talven ja kevään tanssista eli siitä miten jokaisella kuukaudella on oma tunnelmansa. Nyt vuosi on kierähtänyt toiselle puoliskolleen ja hidas lasku valosta kohti kaamosaikaa ja vuoden loppua on alkanut.

Lämmin aika on onneksi hieman pidentynyt syksyyn, mutta joka vuosi voi edelleen haistaa elokuun alussa koulun alkamisen tuoksun ja siitä alkaa henkinen valmistautuminen syksyyn.

Heinäkuu on kuukausista se kepeä kesäkuukausi, jolloin Suomi on Lomalla. Ihmisten kollektiivinen lomatunnelma tekee heinäkuusta mukavan verkkaisen ja mansikanmakuisen kuukauden. Heinäkuussa on myös hieman yleistä kiireen tuntua, kun monta asiaa pitäisi tehdä loman aikana ja kesän pelätään loppuvan kesken ennen kuin sen on ehtinyt elää täysillä.

Elokuussa sama lomatunnelma jatkuu koulujen alkuun asti ja monestihan elokuu on ollut se vuoden lämpimin kuukausi. Loppukuusta alkaa olla aavistus syksyn viileyttä ilmassa ja yöt alkavat olla pimeitä. Elokuussa on tammikuun tapaan uusien alkujen tunnelmaa, kun uudet harrastukset alkavat ja loman jäljiltä on virkeä olo. Venetsialaiset antavat syksylle luvan hiipiä yhä lähemmäs.

Syyskuussa on kuulautta ilmassa ja aamuissa pientä terävää kirpeyttä, jota päivien lämpö yrittää vielä häivyttää. Kaapista muistuvat mieleen kynttilävarastot ja syksyn rauhoittava vaikutus kesän jälkeen miellyttää olotilaa. Omenat kypsyttelevät itseään puissa ja pian on joka paikka täynnä huumaavaa omenien tuoksua.

Lokakuussa kävelyt syksyisessä metsässä antavat virtaa ja ruskan värikirjo hyväilee aisteja jokaisella askeleella. Alkaa kuitenkin olla jo pimeää ja väistämätön laskeutuminen kohti kaamosta on alkanut. Sitä vielä pystyy lokakuussa pyristelemään vastaan kaamoksen värejä, vaikka keho kyllä tietää vanhastaan mitä on tulossa. Markkinataloudessa esiintyvät ensimmäiset jouluun viittaavat merkit.

Marraskuussa on… Marraskuu. Valoisa aika mene useimmilla töissä ja jo sinne lähtiessä on pimeää ja takaisin tullessa on vielä pimeämpää. Mielen vetää harmaaksi väsymys ja pitää tehdä töitä itsensä kanssa jaksaakseen kuun loppuun asti kohtuullisen kykeneväisenä ihmisenä. Toisaalta pimeissä illoissa on myös sitä jotain lepoa ja rauhaa, jos vain malttaa pysähtyä tunnustelemaan. Kynttilät ja villasukat auttavat pysäyttämään kiireisenkin mielen ja antavat armoa arjen aherrukseen. Marraskuussa voisi oikeastaan olla kansallinen lupa ottaa rennommin ja tehdä lyhyempää työpäivää, eikö?

Joulukuussa joulu on jo ovella. Tontut kurkistelevat ikkunoista ja aamuisin on lupa nauttia pala suklaata aamukahvin kanssa. Joulukuussa mielessä on jouluvalmistelut ja jouluaaton odotus. Joulun valmisteluihin osa tyhjentää pajatson kokonaan ja osa ottaa rennosti päivän vastaan perinteisin menoin sen kummempia stressaamatta. Vuoden lopulla on mahdollista keventää mieltä viettämällä pyhiä päiviä rakkaiden ihmisten kanssa ja ladata itseään levolla ja läsnäololla.

Vuoden kierto toistaa itseään joka vuosi hieman erilaisin maustein. Jos ei pysähdy makustelemaan hetkiä, voi jäädä paitsi koko komeudesta, sillä juuri hetkissä on arjen kauneus ja lämpö. Valosta pimeyteen ja pimeydestä taas kohti valoa tapahtuu luonnon oma kiertokulku kuljettaen ihmistä mukanaan.

 

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *