Kiitollisuuspäiväkirja vähentää joulustressiä

 

Kiitollisuus on mielenkiintoinen ilmiö. Se määritellään yleensä kyvyksi huomata asioita, jotka elämässä ovat hyvin. Elämässäni on paljon asioita, jotka ovat hyvin juuri nyt. Yksinkertaista, mutta välillä niin vaikeaa.

Minulla ainakin on taipumusta toimia autopilotilla arjessani ja hyvät asiat saatan ohittaa sujuvasti kaasu pohjassa. Mieli täytyy lähestyvästä joulusta ja tekemättömistä töistä. Ei ole helppoa huomata ja pysähtyä iloisiin asioihin ja sattumuksiin, joita kuitenkin joka päivä kohtaa.

Hyväntekeminen ja onnen tunteet

Muistan lukeneeni Helsingin Sanomista juttua naisesta, joka oli nukahtanut helsinkiläiselle lippakioskin puistopenkille. Hänet oli herättänyt muutama nuori kysymyksellä ”Onko sinulla kaikki kunnossa?” Tämä tapahtuma herätti naisessa ahaa elämyksen ja suuren kiitollisuuden tunteen. Joku välittää ja huomaa minut.

Nainen oli Pirkko-Liisa Makkonen, lääkäri, joka oli väsynyt yövuorosta ja työputkestaan. Hän oli istahtanut ja väsymyksen vuoksi todella nukahtanut, mutta hänellä olisi saattanut olla myös sairaskohtaus. Tämä tapahtuma herätti hänessä vahvan kiitollisuuden tunteen. On hienoa, että joku ohikulkija välittää, on ihminen ihmiselle ja pysähtyy tilanteeseen. Päinvastaisia tilanteita hän oli todistanut työssään lääkärinä riittämiin. Nainen päätti siirtää kiitollisuuden tunteensa eteenpäin, ja antoi lippakioskille suuren summan rahaa jäätelön jakamiseksi ilmaiseksi asiakkaille. Kiitollisuus poiki hyväntekemistä muille.

Kiitollisuuden tunne kasvaa harjoittelemalla

Kiitollisuutta voi myös harjoitella ja tehdä pienempiäkin hyviä tekoja kuin Pirkko-Liisa teki. Minä olen omassa elämässäni opetellut kiitollisuudentaitoja jo vuosien ajan. Yksi tehokas keino, josta olen oppinut paljon, on kiitollisuuspäiväkirja. Olen kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa  jaksoittain useaan kertaan vuodessa. Se on yllättävän toimivaa. Kirjoitan tavalliseen vihkoon iltaisin, ennen nukkumaan menoa 5 asiaa, joista olen kiitollinen tai onnellinen. Aikaa siihen kuluu noin 5 minuuttia. Aina en jaksa edes kirjoittaa niitä, mietin ne vain mielessäni, yhden jokaiselle sormelle. Nyt joulun alla päätin antaa itselleni lahjan ja kerätä taas kiitollisuuden aiheita päivittäin. Vähennän kiirettä ja keskityn hyvään, jota ympärilläni on. Luovun sitten kun -ajatuksista ja etsin kauneutta hetkissä ja ihmisissä ympärilläni.

Tässä yhden päivän otokseni kiitollisuuspäiväkirjastani, joita kerään myös puhelimella:

Olen kiitollinen varpaistani. Ne pitävät minut pystyssä ja kuljettavat minua moneen paikkaan. Kiitos varpaat, ja kiitos koko jalat, te olette korvaamattomat. Kuva on kesältä, mutta samat varpaat työnnän talvikenkään joka aamu ja kiidän matkaan heidän kanssaan.

Olen kiitollinen jääkaapista, joka on itsestäänselvyys, mutta varsin hyödyllinen kaappi. Kiitos jääkaappi, saat minut tuntemaan kiitollisuutta ruuasta, jota voin valita.

Olen kiitollinen kauneudesta, jonka työmatkallani näen, kun pysähdyn katsomaan.

Olen kiitollinen musiikista, jota ilman en voisi elää. Musiikki antaa minulle mahdollisuuden irtautua omista ajatuksistani ja kokea jotain suurta.

Olen kiitollinen eläinystäväni horjumattomasta rakkaudesta. Hänen ilonsa päivästä toiseen kun tavataan, on ihanaa. Eläimet ovat tässä hetkessä, he eivät elä ajatuksissaan seuraavaa hetkeä odottaen.

Kiitollisuuden harjoittaminen kannattaa. Onnellisuustutkimus vahvistaa tämän myös: Mihin huomiosi kiinnittyy, sitä lisäät elämääsi. Voisitko sinäkin antaa itsellesi joululahjan, johon keräät hyviä asioita elämässäsi?

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *