Kirjoittajan kynästä

Tanhupallo ja mä

Työpaikan kahvitauon pieni keskustelu aikaansai jälleen suuria ajatuksia.  Kuten minun, myös monen työkaverini ehdoton suosikki Putous-hahmokilpailun voittajaksi oli Tanhupallo. Miksi? Miehet ballerinan vetimissä eivät ole koskaan saaneet minua nauramaan. Miksi sitten 5-vuotiasta lasta esittävä ballerina-asuinen nainen naurattaa? Tämä sai sisäisen analyytikkoni heräämään. Komiikka astelee usein yhtäaikaisesti sekä ilon että surun polkua. Surun sävyttämä ilo kumpuaa…

”Halpoja likkoja Tampereelta – halpoja, mutta kauniita!”

Istun Tampereen Työväen teatterin täydessä katsomossa.  Esitys on päättynyt, mutta en vielä nouse – jään roikkumaan tunnelmaan. Katsojat etenevät kohti narikkaa. Vain harvat keskustelevat, hekin hiljaisella äänellä. Pohtivatko he samoja asioita kuin minä? Tytöt 1918 on yksi näkymä vaietusta sisällissodasta. Tapahtumapaikkana on Tampere ja keskiössä on punaisten naiskaarti – tai oikeastaan tyttökaarti. Ymmärsin vasta esityksen…

Pidä kehoosi yhteyttä

Makaan lattialla silmät suljettuina. Kuuntelen minua. Mielessäni piirrän kehoni ääriviivat. Tunnustelen jokaisen kehonosani erikseen. Aloitan varpaista ja etenen päälakeen. Huomaan, että yhteys kehooni pätkii niin alaselän kuin myös oikean käden kohdalla.