Kissaterapiaa Fredalla

Päätin hakeutua kissaterapiaan helpottaakseni kesäloman loppumisen aiheuttamaa haikeutta ja houkuttelin tätini mukaan heinäkuun puolivälissä avattuun Helsingin Kissakahvilaan. Lähestyimme pitkää Fredrikinkatua Kampin suunnasta ja kääntyessämme kadulle olikin tosi helppoa arvata kissakahvilan sijainti. Se oli nimittäin ainut liike,  jonka näyteikkunan edessä parveili jalkakäytävän leveydeltä ihmisiä heinäkuisena tiistaipäivänä. Ikkunan sisäpuolella nukkui kissoja limittäin ja lomittain, tassut toistensa päällä välittämättä yhtään ihmispaljoudesta lasin toisella puolella.

Kissat asuvat kahvilassa vakituisesti ja asiakkaat ovat heidän vieraitaan, omia kissoja ei siis tuoda mukana. Kahvilassa kotia pitävät käyntihetkellä 15-viikkoiset pentukissat Tyylilyyli, Ville, Kalle, Nestori ja Helmiina sekä aikuinen löytökissa Pete. Pete vaikutti turvalliselta isoveljeltä, joka pitää pikkukissoja silmällä, jopa niiden nukkuessa näyteikkunalla. Harvemmin sitä pääsee näkemään näin montaa pentukissaa samaan aikaan, joten kannattaa ennalta varautua vakavanpuoleiseen ihastumiseen.

Nestori ja Ville olivat leikkimässä keskenään tassumaton päällä peremmällä kahvilassa – pientä kissamaista painia ja naaman pesua oli menossa kun valitsimme pöytämme siitä läheltä. Ville antoi leikin jälkeen nukkumatille periksi ja oikaisi koko pituudelta matolle, kun taas Nestoria ei nukuttanut vielä pätkääkään. Haistettuaan naapuripöydällä lautasella olleen mozzarellaleivän piti Nestorin päästä kokeilemaan onneaan maistiaisten suhteen. Samalla piti hieman kokeilla hampaita myös lasiseen vesikannuun, pureskella omaa yllättäen löytynyttä hännänpäätä ja työntää päätä vesilasiin. Mitä pidempään Nestori pöydällä kujeili, sitä enemmän ympärille kerääntyi ihmisiä kameroineen. Lopulta uni vei Nestorinkin ja pikkukissa nukahti kerälle asiakkaan syliin.

Kahvilan asiakkaat olivat iältään kouluikäisistä senioreihin, mutta ihan pieniä lapsia kahvilassa ei ollut, koska kahvila on K-7. Tunnelma kahvilassa oli kuin tuttavien olohuoneessa, sama harvinainen ilmiö Suomessa, josta kirjoitin jo aiemmin Tampereen kissakahvilavierailun yhteydessä. Kissojen henkilökunnan rauhallinen läsnäolo ja toiminta sekä tietysti raukeina loikoilevat kissat itse antoivat asiakkaille luvan pysähtymiseen yhdellä Helsingin kiireisimmistä kaduista. Eniten minuun teki kuitenkin vaikutuksen omistajan lämmin tapa huomioida asiakkaansa ja keskustella heidän kanssaan muutakin kuin niitä näitä. Kahvilan yhteisöllisyyden puolesta puhuu myös se, että kuka tahansa kissojen ystävä voi ostaa osakkeen kahvilasta ja osallistua tätä kautta kahvilan toimintaan. Tietysti kaikki osakkeenomistajat pääsevät myös mukaan vuosittaiseen yhtiökokoukseen, jossa voisi ainakin olettaa menon olevan hieman rennompaa kuin perinteisessä yhtiökokouksessa. Ovatkohan muuten kissat tulossa mukaan vai jättävätkö ne henkilökuntansa hoidettaviksi moiset bisnekset?

Kahvilassa oli tarjoilujen osalta hienosti huomioitu erityisruokavaliot ja gluteenittomille asiakkaille oli jopa valinnan varaa, pisteet siitä! Maistelin ensimmäistä kertaa raakakakkua ja taidan maistella toisenkin kerran. Viiden euron kissanhoitomaksua vastaan kahvilassa voi viipyä puolitoista tuntia. Kissakahvilassa aika ei ehtinyt käydä pitkäksi, sillä pelkästään nukkuvan kissan katseleminen vei ajatukset pois tulevasta töihin paluusta ja rentoutti mukavasti. Jälleen kerran voin vain todeta, että pois lähtiessä kehräisin itsekin, jos osaisin.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *