Kohtuus kaikessa – pullo päivässä?

Kuinka paljon on liian paljon? Uudet suositukset alkoholiongelman hoidosta vastaavat tähän kysymykseen, samoin siihen, mitä on turvallista juomista (ainakin lähes). 

”Kuinka paljon on liian paljon?” on kysymys, johon päihteistä työkseen puhuva joutuu usein vastaamaan. Tarkkoja rajoja kaipaavalle kysyjälle vastaus on usein ärsyttävän epämääräinen: kohtuullista alkoholinkäyttöä on sellainen, joka ei aiheuta terveydellisiä, taloudellisia tai sosiaalisia haittoja.

Epämääräisyys johtuu tietenkin siitä, että viime kädessä – kemiallisella ja biologisella tasolla – etanoli on varsin myrkyllinen yhdiste, jolle ei pomminvarmoja turvarajoja ole lääketieteellisesti mahdollistakaan määrittää.  Tilannetta voi verrata liikenteen nopeusrajoituksiin: 100 km/h on turvallisempaa kuin 200 km/h, mutta täysin turvassa onnettomuuksilta on vain pysymällä poissa liikenteestä – jolloin ei tietenkään pääse kotoaan yhtään mihinkään. Samoin alkoholista kokonaan pidättäytyvä jää helposti ulos melkoisesta määrästä sosiaalisia ja kulinaarisia kokemuksia.

Toissa viikolla julkistettiin uudet Käypä hoito –suositukset alkoholiongelmaisen hoidosta. Suuren yleisön kannalta kiinnostavinta niissä lienee juuri se, miten ”liika” nykytiedon mukaan määritellään. Suomessa alkoholinkäytön aikaisemmat riskirajat onkin opittu tuntemaan varsin hyvin. Ne olivat 24 alkoholiannosta viikossa miehillä ja 16 annosta naisilla. Uudessa suosituksessa nämä rajat on nimetty uudelleen korkean riskin rajoiksi, ja ne kuvataan eräänlaisina hälytysmerkkeinä. Näiden lukemien ylittämisen tulisikin suosituksen mukaan aina johtaa jonkinlaiseen puuttumiseen terveydenhuoltojärjestelmän taholta.

Näiden rajojen alapuolelle on otettu käyttöön kaksi uutta riskitasoa. Kohtalaisen tai melko suuren riskin rajat ovat miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa. Ne kuvaavat sitä tasoa, jossa juominen alkaa vaikuttaa maksa-arvoihin eli jättää elimistöön jo pysyvämpää jälkeä. Lopuksi suositus sisältää myös vähäisen riskin rajat – rajat joiden alapuolelle jäävä juominen ei todennäköisesti aiheuta riskiä terveelle työikäiselle. Ne ovat naisilla 1, miehillä 2 annosta päivässä.

Mitä suositukset sitten kertovat tavalliselle alkoholinkäyttäjälle? Ainakin sen verran, että alimman riskitason määrittelyn myötä tuo monien toivoma ”turvaraja” on nyt ikään kuin virallisesti olemassa. Vähänkään matematiikkaa taitava kiinnittää tietenkin nopeasti huomiota siihen, että jos vähäisen riskin vuorokausikulutus kerrotaan viikonpäivien määrällä, ollaankin jo viikkotasolla melko suuren riskin rajalla. Mitä tämä tarkoittaa – siihen ei suoraan oteta kantaa, mutta tämä ainakin näyttää vahvistavan sen vanhan hyvän nyrkkisäännön, että ihan joka päivä ei alkoholia kannata juoda.

Yksilölliset tekijät, kuten perintötekijöihin liittyvät riskit jäävät tietenkin näissä uusissakin riskirajoissa huomioimatta – samoin kuin ikääntymisen vaikutus alkoholin sietokykyyn, mikä tiedetään huomattavaksi. Käypä hoito –suositusten perustehtävänä onkin ensisijaisesti palvella terveydenhuollon toimintaa ja sen laatua, ja tällöin tarvittaneen jonkinlaisia mittareita ja suuntaviivoja, vaikka ne eivät täydellisiä olisikaan.

Päihdelääketieteen professori Hannu Alho totesi Ylen Aamu-TV:n haastattelussa 6.11., että uudetkaan suositukset eivät voi – eikä niiden ole tarkoituskaan – pakottaa ketään muuttamaan omia alkoholinkäyttötapojaan. Ne tarjoavat kuitenkin entistä paremman työkalun jokaisen oman alkoholinkäytön pohtimiseen: mitä hyötyä saan alkoholinkäytöstäni, mitä haittoja siitä minulle koituu, kuinka suuren riskin olen valmis alkoholin vuoksi ottamaan? Lopulliset päätökset jäävät edelleen jokaisen omalle vastuulle.

Koko Käypä hoito -suositus netissä täällä.

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *