Koukussa uneen

Nukkuminen on intohimoista puuhaa. Siitä pitää tai ei. Kuuluin unirakastajien joukkoon jo teinivuosina ja yli puolet vuorokaudesta saattoi kulua tämän rakkaan harrastuksen parissa. Oli vuosia, jolloin kiinnostus nukkumiseen väheni. Valvomisen ilot veivät kevyesti voiton levolta. Kaamoksen aikana Rovaniemellä gradua kirjoitellessa ei vuorokaudenajalla tuntunut olevan väliä, ajatukset olivat tasaisen sekaisin. Jos oli onnekas, saattoi nähdä tunnin aurinkoa, siitä tiesi, että on keskipäivä ja lounasravintola auki.

Opinnot loppuivat ja unirytmi alkoi taas kiinnostaa. Jossain vaiheessa oli käynyt niin, että unesta kiinnisaaminen ei ollut itsestäänselvyys. Uni oli alkanut vaatimaan vastinetta palveluksilleen, erilaisia muutoksia arkeen. Huomasin, että joudun syöttämään lopulta suuremman määrän uhreja alttarille, mihin olin valmistautunut. Myöhäiset kahvit, satunnainen tupakointi ja pelkän sisäilman hengittämien olivat ensimmäiset, joista luovuin. Näiden tilalle oli kehiteltävä uusia riippuvuuksia, aloitin lenkkeilemään muutaman kerran viikossa ja siitä nukkumatti tykkäsi. Osa kahvista vaihtui teehen ja hetken totuttelun jälkeen sekin meni kiduksista alas.

Rakkaus nukkumiseen ohjasi elintapojani parempaan suuntaan ja hyvä niin. En tietenkään oleta, että kaikkien nukkumisvaikeudet ratkeaisivat jättämällä muutamat kahvit välistä tai puolen tunnin happihyppelyllä. Elämäntilanteet vaihtelevat jokaisella. Omassa lähipiirissä usealla unen määrää kontrolloi perheen pienin ihminen. Johannan kirjoituksesta löytyy konkreettisia vinkkejä siihen, jos näin on. Huonoon uneen liittyy tietysti loputtomasti asioita ja kaikki eivät palaudu yksilön omaan tahtoon, kokeilemisesta ei kuitenkaan ainakaan minua rangaistu.

Riittävästi uhrilahjoja annettuani unesta tuli taas ystäväni. Nykyään uni osaa myös varoittaa, jos fyysistä tai henkistä rasitusta tulee liikaa, unesta tulee katkonaista ja siitä kiinnisaaminen vaikeutuu. Sitten voin yrittää muuttaa arkeani, välillä siinä onnistuen ja välillä en. Muutaman keinon olen viritellyt helpottamaan unen saantia sunnuntaisin, jolloin tuleva työviikko jo kummittelee mielessä. Siirrän kaikki sinistä valoa tuottavat vempaimet hyvissä ajoin pois lähettyviltä, pistän saunan päälle ja luen illasta sopivan puuduttavia kirjoja. Viikolla jaksaminen nimittäin vaatii ainakin minulta hyvät yöunet. Tällä viikolla järjestettävään Unelmien työpäivään aion valmistautua nukkumalla sikeästi, hyvin levänneenä arki tuntuisi maistuvan makeammalta.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *