Kun ihminen ei ole olemassa

”En voi antaa sinulle rahoja ilman henkilöllisyystodistusta”, Kööpenhaminan keskustan postitoimiston Western Union -virkailija vastaa yrittäessäni saada vanhempieni lähettämiä rahoja. Saan kuitenkin rahani osoitettuani lomakkeesta kohdan jossa kerrotaan rahan vastaanottamisesta ilman papereita. Sekin kuitenkin vaatii vartin puhelun, lukuisia kysymyksiä, tarkistuksia ja epäilyä.

Mukava matkailu muuttuu yhtäkkiä hankalaksi, kun passi ja lompakko varastetaan ensimmäisenä iltana. Pennittömänä ja paperittomana ajatukset liikkuvat epätoivon ja leipäjonon välillä. Onneksi tutusta kaupungista löytyy kuitenkin ystäviä joilta rahaa voi lainata ja pikapassinkin saa kätevästi teetettyä viikon aikana. Ajatukset siirtyvät heihin, jotka ovat pysyvästi ilman henkilöllisyyttä.

Lähes 230 miljoonaa alle viisivuotiasta elää ilman syntymätodistusta. Joka vuosi yksi kolmesta syntyvästä lapsesta ei ole olemassa. Ensimmäiset mieleen tulevat ongelmat liittyvät matkustamiseen, rahaan ja turvallisuuteen. Mutta miten käy ihmisoikeuksien jos henkilöllisyyttä ei ole? Kun paperittomuus ei olekaan hetkellistä, ovat sen seurauksetkin aivan erilaiset.

Länsimaisissa paperittomuus on lähes mahdotonta. Rahattomuuskin kalpenee sen rinnalla, että poliisi voi useassa maassa pysäyttää ”epäilyttävän” ihmisen kadulla ja tarkastaa henkilöllisyyden. Kadonnut passi tuskin olisi ongelma suomalaiselle vaikka poliisi kävisikin ahdistelemaan. Pikainen yhteydenotto äidilliseen suurlähetystön virkailijaan selvittäisi asian alta aikayksikön. Käytäntö kuitenkin pitää tehokkaasti toisen luokan ihmiset poissa pilaamasta lähes valkoista katukuvaa.

Ei näy Köpiksessä niitä kolmea neljäsosaa maailman ihmisistä, joiden palkalla ei kannata käydä paperisotaa pankkitilin avaamiseksi. 51 miljoonaa vuosittain henkilöllisyyttä vaille jäävää vauvaa tuskin tulee haaveilemaan Ranskassa luomufarmilla vietetystä vapaaehtoiskesästä. Modernin maailman lähes 30 miljoonasta orjasta ne 880 tuhatta EU:n alueelle päätyvää pidetään visusti suljettujen ovien takana tai vaikkapa lapin metsissä marjastamassa.

Käsilaukun varastamisesta käteen jäi rahastressin sijaan kasvava ahdistus sokeudesta omille etuoikeuksille.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Kävin läpi vähän samanlaisia tuntemuksia viime vuoden keväällä, kun yhä useammat alkoivat pikkuhiljaa lukea mut miespuoliseksi, mutta henkilötunnus oli vielä naisen. Joo, mulla oli paperit, mutta teki mieli välttää kaikkea, missä niitä tartti näyttää, ja näyttäessään sai varautua vääntöön ja selittelyyn. Ja edelleen tulee joidenkin asiointitilanteiden kanssa ihan hirveän hauskaa, kun henkilö tiskin takana alkaa kovaan ääneen ihmetellä, että miten se henkilötunnus muka voi muuttua, ja jono kasautuu.

    En tarkoita, että omat kokemukseni olisivat verrattavissa sinänsä oikeasti paperittomien arkeen, mutta olen tällaisia kohdatessani miettinyt samalla tavalla, että onneksi tämä on omalla kohdalla sentään aika väliaikaista.