Kunpa seksistä juteltaisiin enemmän

Suomalaisten seksielämä on jälleen vallannut otsikot. Helsingin Sanomien mielipidesivuilla väännetään siitä, pitäisikö seksin ostaminen, myyminen tai molemmat kriminalisoida. Viimeisimpänä mukaan debattiin osallistui seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa, jonka mukaan naiset pyrkivät sängyssä turhaan täydellisyyden tavoitteluun.

Oulasmaan avautuminen tapahtui HSTV:n Arka paikka -ohjelmassa. Ohjelman nimi kuvaa vastenmielisen hyvin sitä, millaisena makuuhuonehommat näyttäytyvät yhteiskunnassamme.

Seksipuhetta kyllä tulee joka tuutista, mutta siitä tuntuu puuttuvan kaikki lämpö. Rakenteita riepotellaan lehtien sivuilla, mutta omakohtaisista kokemuksista vaikenemme. Tyhjäksi jääneen tilan täytämme aikuisviihdettä ja vähäpukeisten bikinimallien vartaloita tuijottamalla.

Ihmiset juttelevat seksistä keskenään kummallisen vähän – nuoretkin, vaikka he ovat kuulemma vapaamielistä väkeä. Avautumiseen tarvitaan yleensä vähintään parin promillen humalatila. Se on valtavan sääli, sillä molemminpuoliseen luottamukseen nojaava, lennokas seksikeskustelu voi antaa osallistujilleen enemmän kuin yksikään parisuhdeopas.

Jokaisen kannattaisi avata sanainen arkkunsa ainakin seksikumppaneilleen: perustuuhan tyydyttävä seksielämä pitkälti siihen, että osapuolet ovat edes jotakuinkin selvillä toistensa toiveista ja haluista. Myöskään ystävien kanssa käytäviä keskusteluja ei ole syytä aliarvioida. Ajatusten tuulettaminen ja uusien ideoiden pallottelu nähdään yleensä tavoittelemisen arvoisina hyveinä – miksei niin voisi olla seksinkin kohdalla?

Haastattelin taannoin Marjo Tossavaista, joka toimii seksuaaliterapeuttina Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Tampereen toimipisteessä. Keskustelu oli valtavan antoisa, mutta eräs lause ylitti kaiken muun: ”Seksi on aikuisten leikkiä”, Tossavainen sanoi.

Leikkiä ei kannattaisi ottaa kovin vakavasti. Silti moni tekee niin. Koko parisuhde voi mennä solmuun, jos lakanoissa vietetyt hikiset hetket eivät suju odotusten mukaan.

Se ei ole mikään ihme, jos kansa oppii jo nuorena, että seksi on suoritus, ei puheenaihe. Siksi olisikin tärkeää, että seksuaalisuudesta puhuttaisiin myös nuorten kanssa. Valistuksen pitäisi olla muutakin kuin tautitilastoja.

Samaa mieltä on myös vastikään haastattelemani teatteripersoona Juuso Kekkonen, joka tunnetaan omakohtaisesta Outo homo -monologista. Kekkosella on selkeä mielipide siitä, mikä nykyisessä seksuaalikasvatuksessa mättää:

”Koulussa annetaan älyttömästi välineitä kaikkeen muuhun, mutta ihmissuhteista puhutaan pari tuntia. Turvaseksistä puhutaan, mutta nautinnosta ei.”

Siksi Kekkonen on päättänyt toimia itse. Mies kiertää yläasteita Outo homo menee kouluun -esityksensä tiimoilta. Siinä hän puhuu nuorille muun muassa nautinnosta, läheisyydestä ja pornosta turhia kiertelemättä. Kun Kekkonen poistuu luokasta, keskustelu on viimein avattu.

Siinä vaiheessa, kun juttelemaan ryhdytään myös ilman teatteri-ihmisten väliintuloa, olemme viimein oikealla tiellä. Jos puheen painopiste vielä siirtyisi ongelmakeskeisyydestä optimistisuuteen, pääsisimme pitkälle.

Näin tänään tavaratalon alusvaateosastolla kaksi kypsään ikään ehtinyttä naista, jotka keskustelivat hyvin avoimesti pitsikorsettien ominaisuuksista. Nostan heille hattua. Ehkäpä paljon puhuttu arvokas ikääntyminen tarkoittaakin rohkeuden lisääntymistä ja kykyä avata suunsa – ei sitä, että tuomitsee itsensä ja läheisensä hiljaisuuteen.

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *