Kutsu mua Ballerinaksi, Aikuisballerinaksi

On vierähtänyt melkein vuosi siitä kun aloitin aikuisbaletin tämän vuoden tammikuussa. Hyppäsin alkuvuodesta mukaan alkeiskurssille, joka oli alkanut edellisenä syksynä. Osallistuin kevätnäytökseen ja nyt treenaamme ryhmän kanssa joulunäytökseen, joka on, ilman sarkasmia, yli kolme minuuttia pitkä. Käytän siis tyllihamettani joulukuussa jo toisen kerran vuoden sisään. Kuka olisi uskonut.

Monia termejä sain tammikuussa kaiveltua mieleni naftaliineista, kaikki ei ollut aivan uutta. Jalkaa oli tullut ojennettua eteen, sivulle, taakse ja uudestaan sivulle ennenkin, joskaan ei baletin merkeissä. Kiveen hakattuun viikonpäivään ja aikaan oli aluksi vaikea sopeutua, mutta säännöllisyyteen tottui nopeasti ja jotain kertoo se, että olen ollut tunneilta poissa vain kerran koko kevään ja syyslukukauden aikana.

Aikuisille suunnatuissa tunneissa on monia huomioon otettavia erityispiirteitä, oli kyse sitten salonkitanssista tai savenvalannasta. Tunneille hakeudutaan monista syistä, mutta kaikkia yhdistävä piirre on vapaaehtoisuus. Tunneille on hakeuduttu omasta tahdosta saamaan uusia elämyksiä ja kokemaan kehittymisestä ja itsensä ylittämisestä kumpuavaa iloa. Moni harrastus vaatii henkisten esteiden ylittämistä ja innostus ei takuuvarmasti kanna pitkälle jos oppimiselle ja nollasta aloittamiselle ei anneta tarpeeksi aikaa ja ymmärrystä.

Se, välittyykö harrastajille käytännössä tällainen rennon salliva, yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisen ilmapiiri on pitkälti kiinni opettajasta ja siitä, onko hänellä pedagogisten taitojen lisäksi ammattitaitoa ohjata ihmiset rohkeasti heidän taitojaan vastaaville tunneille näiden yhteisten tavoitteiden nimissä. Kiitän kohtaloa, sattumaa ja tasapuolisesti kaikkia henkiolentoja opettajasta, joka omalle polulleni on sattunut. Aikuisten opettaminen on hänelle mieluista ja esimerkiksi mainitsemistani kauden päätösnäytöksistä on tehty hauska oppimisen lisä, jonka takia kenenkään ei tarvitse tirauttaa ensimmäistäkään jännityksen hikipisaraa (joskin muutama perhonen vatsassa on näytöspäivänä kestettävä). Liikeradat ovat helposti hahmotettavissa kun esimerkit ovat suoraan elävästä elämästä. ”Jalka ei nouse puolen litran kokispulloa korkeammalle.”

Omat epäilykseni aikuisbaletin fyysisyyttä kohtaan karisivat viimeistään kevätlukukautta seuranneella intensiivikurssilla, jolloin tunnit alkoivat ensi kertaa tuntua toden teolla treeneiltä. Olen kokenut pohkeideni olemassaolon viimeksi yhtä kivuliaasti ensimmäisellä spinning -tunnillani yli kymmenen vuotta sitten.

Niin sanotussa aikuisharrastuksessa itsensä pitää olla valmis asettamaan vastaanottavaiseen oppilaan rooliin. Tämä on varmasti monelle helpommin sanottu kuin tehty, jos on vuosikausia treenannut yksin pururadalla tai ryhmäliikuntatuntien takarivissä.

Tärkeintä on kuitenkin armollinen tavoitteellisuus. Tavoitteiden ollessa oikealla tasolla voi nollasta aloitettu harrastus olla uskomattoman palkitseva. Ensi vuonna tavoitteeni on oppia katsomaan liikkeitä tehdessäni oikeaan suuntaan. Koen tavoitteen olevan realistinen ja saavutettavissa.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *