Kyvyttömyys empatiaan on merkki pelosta

Robin Williams kuoli maanantain ja tiistain välisenä yönä viime viikolla. Williams oli sekä koomikko ja että arvostettujen vakavien roolien näyttelijä neljän vuosikymmenen ajan, joten miehen kasvot olivat meille kaikille tutut. Monet olivat kasvaneet hänen elokuviensa parissa. Siksi tieto hänen päihteiden väärinkäytöstään, masennuksesta ja itsemurhasta kosketti niin monia.

Ilmiö iski ennätysnopeasti Facebookiin.

Jo tiistaina puolen päivän jälkeen ensimmäiset närkästyneet päättivät kertoa kaikille Williamsin poismenosta järkyttyneille, etteivät he oikeasti tunne sitä, mitä luulevat tuntevansa. Että järkyttyneet eivät oikeasti julkkiksia tunne. Että poikkeuksitta kukaan julkisuudesta tuttujen henkilöiden kuolemaa pahoitteleva ei oikeasti tarkoita sitä.

Ilmiö toistuu aina, kun joku julkisuudesta tunnettu henkilö kuolee. Vastareaktiolle on selitys. Kun ihminen ei osaa käsitellä kuolemaa, hän seuraa uutisia poismenosta vihamielisesti ja alkukantaisesti reagoiden. Kyvyttömyys ymmärtää omia pelkotilojaan ilmenee ahdistuksena ja mitättömyydentunteena. Kun muut ympärillä osaavat ilmaista empatiaansa, pelkotiloissaan vellova ei tiedä, miten hänen pitäisi poismenoon suhtautua.

Kymmenen vuotta sitten olin opiskelija eräässä oppilaitoksessa Espoossa. Eräänä päivänä junaradalle käveli humalainen nuori mies vodkapullo kädessään. Hän käveli radalle ja jäi seisomaan kiskoille ilmiselvänä tarkoituksenaan tehdä itsemurha.

Osa meistä soitti hätäkeskukseen. Kaksi junaradan vieressä seissyttä miestä alkoi kuitenkin huudella tokkuraiselle nuorukaiselle.

”Mene nyt vittuun sieltä, mulla on kiire, juna myöhästyy jos sä liiskaudut vittu siihen.”

”Älä nyt oo tollainen vittu. Tuu nyt vittuun sieltä. Me huomattiin sut jo, huomiohuora.”

Kun ihminen joutuu uudenlaisen, häntä pelottavan tapahtuman eteen, kukin meistä käyttäytyy eri tavoin. Näiden kahden käyttäytymismalli oli primitiivinen aggressio, joka oli heidän keinonsa käsitellä asiaa.

Tunneilta tuntuneen ajan (todellisuudessa odotusta kesti vain pari minuuttia) jälkeen paikalle saapui kaksi vartijaa. He taluttivat nuorukaisen pois junaradalta. Vodkapullo tippui hänen povitaskustaan, ja se rikkoutui säpäleiksi junakiskoille.

Kaksi viikkoa myöhemmin kaupunkilehdessä oli viiden rivin artikkeli nuoresta miehestä, joka oli hypännyt junan alle samaisella asemalla.

Lehtileike on minulla yhä tallessa.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *