Ystävät lähemmäs, kiitos!

Jossain vaiheessa viime vuotta tajusin, että voin valita ystäväni.

Olen teinistä saakka pyörinyt aina satunnaisissa porukoissa, ettei tarvitsisi olla yksin. Asuin viimeiset kolme vuotta yksiössä, joten jokainen sosiaalisuuden muren oli sovittava etukäteen ja aikataulutettava kalenteriin.

Pysäytin parisuhteen metsästyksen syksyllä kysyäkseni, miksi oikeastaan tarvitsen moista. Vastaus kirkastui: kaipaan ihmisiä, joiden kanssa on hassuja sisäpiirivitsejä ja voi maata sohvalla verkkareissa puhumatta tunteihin mitään.

Jo tilanteen ymmärtäminen johti pieniin muutoksiin arjessa. Suurin ja varmasti vaikuttavin oli muutto kuuden hengen kommuuniin. Toisaalta ystävyyssuhteiden syventäminen muuttui yhtä intensiiviseksi kuin se mainittu parisuhteen etsiminen.

Elämä tuntuu täydemmältä, kun sen voi jakaa muiden kanssa. Onnistuminen työssä tai innostus uudesta harrastuksesta muuttuu viisinkertaiseksi jos siitä kertoo viidelle ystävälle. Ongelmista keskustelu ystävän kanssa tuo uutta kontekstia ja näkökulmaa. Ja toisaalta ystävien ongelmista oppii myös.

Salillekin on kivempi lähteä kun on kaveri mukana. Ja viime vuoden kolmen kuukauden herkkulakon perusteella voin sanoa, että joukkopaine todellakin toimii.

Vuoden ensimmäinen pieni päätökseni on se, että muistutan ystäviäni heidän ihanuudestaan joka kerta tavatessamme.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *