Lapsikin sen ymmärtäisi

Parhaillaan lastenkirjaa ohjelmoinnista kirjoittava Linda Liukas totesi tässä kuussa ilmestyneen Imagen haastattelussa, että jos jokin asia tuntuu vaikealta selittää, on mietittävä miten kuusivuotias lapsi ymmärtäisi sen. Liukkaan kohdalla lause koski nimenomaan tietokoneisiin ja ohjelmointiin liittyvän terminologian pukemista kansantajuiseen muotoon, pois pelkästään harvojen ja valittujen kielenkäytöstä.

Saman kysymyksen voisi kuitenkin esittää myös yleisemmällä tasolla: miksi yleensäkään selitämme asioita niin vaikeasti?

Tai vielä tarkemmin: miksi panostamme niin vähän asioiden pukemiseen helpommin ymmärrettävään muotoon?

Opiskellessani erinäisissä oppilaitoksissa olen erityisesti aikusiällä huomannut karvaasti sen, että asiantuntemus ei automaattisesti tarkoita kykyä jakaa tietoa. Parhaiten mieleen jäivät ne luennoitsijat, jotka olivat eri tavoin panostaneet ymmärretyksi tulemiseen – usein erilaisten oivaltavien vertauskuvien tai tarinallistamisen avulla. Sen sijaan ne varmasti yhtä rautaisen osaamisen omaavat ihmiset, jotka keskittyivät yksinomaan oman asiantuntijuudensa korostamiseen (usein tarpeettoman) monimutkaisen jargonin takaa eivät jättäneet jälkeensä muuta kuin tylsistyneitä tai hämmentyneitä muistijälkiä.

Otetaan vastaava esimerkki täysin toiselta kentältä: Slush-tapahtumassa MTV3:n järjestämän Luovimmat suomalaiset -kilpailun voittanut Perttu Pölönen kehitti Sävelkello-nimisen laitteen, jolla musiikin teorian sisäistäminen muuttui kertaheitolla helpommaksi. Puista kelloa liikutellaan sävelasteikkojen päällä, jolloin se paljastaa paitsi sen, mitä nuotteja mihinkin skaaloihin kuuluu, myös niiden sisäisen rakenteen. Innovaatio tulee todennäköisimmin säästämään monet musiikin opiskelijat vuosien hiusten repimiseltä ja pänttäämiseltä.

Kuten Linda Liukas toteaa: sanat ovat valtaa. Vaikeaselkoisuus voi olla seurausta paitsi viestin huonosta muotoilusta, myös siitä että se pitää yllä hierarkiaa ”asiantuntijoiden” ja ”tavisten” välillä. Erityisalojen oma sanasto toimii pahimmillaan niin, että se luo kuvitelman monimutkaisesta maailmasta, jota asiaan vihkiytymättömien on turha edes yrittää ymmärtää.

Liukas ja kumppanit valavat kuitenkin uskoa siihen, että tämänkaltainen malli alkaa olla historiaa. Ja miksi ei olisi? Itsenäinen opiskelu on monen asian suhteen helpottunut tiedon saatavuuden ja erilaisten kotona opiskeluun kannustavien verkkopalvelujen myötä. Niiden valtava suosio kertoo omaa kieltään siitä, että sosiaalinen valtahierarkia ei kenties tulevaisuudessa voi asettua yhtä helposti tiedonjanon esteeksi.

Jotkut asiat ovat todella monimutkaisia, mutta monet monimutkaisiksi naamioituvat asiat eivät sitä ole.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *