Läskistä eroon syömällä enemmän ja puhumalla tunteista

Itken vaatekaapin hyllyyn nojaten. Edes ennen löysät vaatteet eivät mahdu päälle ja kroppa tuntuu inhottavalta. Tunnen itseni petturiksi. Miten päästin itseni taas tähän kuntoon kaiken sen kovan työn jälkeen, joilla karistin yli 30 kiloa?

Oma vartalo voi joskus ahdistaa. Kannatan ehdottomasti sellaista maailmaa, missä kehoaan saa rakastaa sen koosta ja muodosta riippumatta. Jotenkin minun oli silti pakko reagoida, kun vuoden aikana paino oli lähtenyt holtittomasti lisääntymään ja kelkan kääntäminen tuntui mahdottoman utopistiselta ajatukselta.

Jo nyt, viikon prosessoinnilla olen päässyt huikeasti eteenpäin. Lisäkilojen syntytarina on alkanut selvitä.

Pidin ruokapäiväkirjaa viisi päivää. Selvisi, että arkisyömisessäni ei ole juuri valittamista – etenkin energian suhteen, jota saisi tulla mieluummin lisää kuin vähemmän. Hullu ajatus, että ihminen voi lihoa vaikka energiansaanti jää välillä jopa alle 1500 kcal vuorokaudessa.

Nykytilan näkeminen auttoi. Huomasin, että ihan pienillä korjauksilla pääsen pitkälle. Lisää proteiinia (olin näköjään kompensoinut taannoista ylisaantia menemällä toiseen ääripäähän), leipäaamupalojen ja -päivällisten vaihto oikeaan, monipuolisempaan ruokaan. Oluen litkimistä ja herkuttelua niille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, ei rutiininomaisesti joka viikonloppu palkintona suoritetusta työviikosta.

Viikossa paino oli jo tippunut 1,3 kiloa – varmasti lähinnä nesteitä, mutta onhan se motivoivaa!

Tajusin viikon aikana myös, että näinhän minä ennen söin. Missä, milloin ja miksi menin väärään suuntaan ja solmuun?

Koska prosessoin asioita puhumalla, olen nyt viikon vaivannut työkavereita ja läheisiä läskipohdiskelullani. Lähdin ensin syyttämään tiivistä hengailua herkuttelevan ystävän kanssa. Että siitähän minä nämä tapani opin. Muita on toki kiva ja helppo syyttää, mutta tajusin pian olevani väärässä.

Olin tehnyt tietoisen valinnan. Syksyllä 2013 olin ollut niin kiireinen ja stressaantunut, että olin laittanut itseni hyllylle odottamaan. Olin sanonut itsellen ”nyt on niin paha paikka, että saat luvan olla liikkumatta ja huolehtimatta itsestäsi, syödä huonosti, kunhan vain pääset tästä liemestä yhtenä kappaleena”. Kun stressi sitten alkoi hälvetä, en enää muistanutkaan miten ennen elin. Tilannetta ei auttanut myöskään uuden kumppanin kanssa yhdessä harjoiteltu epäterveellinen rutiini.

Nyt olo on helpottunut. Hukkasin ehkä itseni vuodeksi, mutta ei tämä oikeasti ole niin vaikeaa. Heilakin tukee ja ruokavalion heikkoudet korjaantuivat kertaheitolla. Pääsen vielä takaisin tilanteeseen, jossa kroppani on ystäväni, jaksaa roikkua ilma-akrobatiassa renkaalla ja purkaa tunteita tanssiin. Ja vanhat housut mahtuvat taas päälle.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Oikein hyvä kirjoitus, mutta miksi kirjoitat läskistä?
    Sanoilla on voimaa. Kehomyönteisempään yhteiskuntaan on matkaa, mutta ehkäpä se taittuu nopeammin, jos fiksu kirjoittaja oppii myös käyttämään eri sanoja.
    Koska nyt et hankkiudu eroon läskistä, vaan pienillä valinnoilla menet kohti sitä kehoa, missä tunnet olisi hyväksi. Voisiko tässä myös auttaa se, ettet kutsu mitään osaa itsestäsi ”läskiksi”? Liikakiloillakin on tarinansa ja opetuksensa. Eivätkä ne aina ole negatiivisia.

  • Puhun otsikossa läskistä osin provosoidakseni, mutta toisaalta yritän kehossani päästä nimen omaan läskistä eli rasvasta eroon. En mielelläni poista kiloja esimerkiksi lihaksista, ja nesteen määrä kehossa vaihtelee kuukauden ajasta riippuen muutenkin. En sano itseäni missään nimessä kokonaisuutena läskiksi, mutta eivät ne lisäkilot ihona ole tulleet.

  • Oletko eri mieltä kanssani siitä, että sana ”läski” on negatiivisempi ilmaisu sanalle ”rasva”?
    Kun tarkoitus on se, että pääset ylimääräisestä rasvasta eroon, miksei puhua siitä ja samalla vaikuttaa positiivisesti kehonkuvaan?

  • Asiaahan voi lähestyä monesta näkökulmasta. Itse mieluummin valtaisin sanan parempaan käyttöön kuin antaisin sen kiusaajien ja pahaa tahtovien ihmisten yksityisomistukseen.