Liikunta on treeniä aivoille – motivoiko sinua keho vai mieli?

Olen toipuva himobodaaja. Aiemmin pakaran muoto ja kehon rasvan määrä saattoivat innostaa treenaamaan. Nykyään minua motivoivat hyvin erilaiset tekijät kuin viisi vuotta sitten.

Liikuntalajin valitsemista ohjaavat seuraavat kolme tekijää, jotka liittyvät ennemminkin mieleeni kuin kehooni:

  1. Itsensä haastaminen ja uuden oppiminen
  2. Aivojen lepääminen kehollisen keskittymisen myötä
  3. Helppo sosiaalisuus hyvässä porukassa

Liikunta vapauttaa aivoissa välittäjäaineita kuten dopamiinia, noradrenaliinia ja serotoniinia sekä voimistaa mielihyvähormoni opioidien vaikutusta. Esimerkiksi endorfiinia vapautuu liikunnan lisäksi muun muassa seksin, lempimusiikin kuuntelun ja nauramisen yhteydessä. Hiiritutkimuksen perusteella onkin päätelty, että motivaatio liikkua ja mielihyvän tunteminen paikantuvat samalle aivojen alueelle.

Minulle itse liikunnan tuomat mielihyvän tunteet eivät selvästi riitä. Salilla huhkiminen on yksinkertaisesti tylsää. Vaikka treenin jälkeen tuntuisikin hyvältä, ei motivoiva vaikutus jatku enää seuraavaan päivään. Tarvitsen enemmän. Tarvitsen mielihyvää, naurua, hölmöilyä, irroittautumista, vapautumista. Onneksi maailmassa riittää kiinnostavia liikuntalajeja.

Omista lajeistani suosittelen Buto-tanssia, jos haluat laittaa työaivot narikkaan ja harrastaa tanssillista meditaatiota. Verbaalinen sosiaalisuus on lajissa hitusen hankalaa, mutta kyllähän siinä tulee kommunikoitua kun 20 aikuista ihmistä leikkii lattialla kissaa. Itseään tulee myös haastettua, kun yhtäkkiä pitäisi eläytyä asfaltin läpi tunkeutuvan leskenlehden sielunmaisemaan.

Akrobatia ja boulderointi vastaavat hienosti helpon sosiaalisuuden ja uuden oppimisen tarpeisiin. Erityisesti sirkustelussa on poikkeuksellisen positiivista harrastajakuntaa. Treeneihin menee mielellään, vaikka tiedossa on mokaamista, renkaalta tipahtelua ja kipeitä lihaksia. Omaa osaamattomuutta voi nauraa muiden tipahtelijoiden kanssa. Huomion ohjaaminen pois treenisuorituksesta ja sen aiheuttamasta epätoivosta merkitsee paljon. Tulee opittua vahingossa.

Tiedämme, että liikunta on tärkeää pitkän tähtäimen fyysiselle terveydelle. Harva tulee kuitenkaan miettineeksi sen vaikutusta mielelle.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa on havaittu, että vähäinenkin liikunta kolmesti viikossa voi suurentaa aivojen hippokampusta ja parantaa muistia. Oppimisen ja muistin keskus, hippokampus pienenee yleensä iän myötä. Liikunta voi siis pysäyttää tai jopa korjata muistin heikkenemiseen liittyviä muutoksia aivoissa. Liikunta parantaa oppimista myös tihentämällä aivojen hermoverkkoa ja lisäämällä aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä. Tämä kehittää tarkkaavaisuutta, keskittymistä, tiedonkäsittelyä ja muistia.

Kannattaa panostaa motivoivaan liikuntaharrastukseen. Se voi estää sekä lonkkamurtumat että dementian.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Missä päin Helsinkiä voi harrastaa Buto-tanssia? KKuulostaa ihan mun lajilta :)

  • Yksi laji ei ainakaan minulla riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Siksi kannattaa rohkeasti kokeilla, kunnes kolahtaa. Tänä vuonna itselle päräyttävimmät kokemukset ovat olleet merimelonta ja burleskitanssi. Kaksi aivan eri maailmaa. Molemmissa omat koukkunsa.

  • Ihanaa, että löytyy niin paljon kiinnostavia lajeja! Itsekin tykkään enemmän harrastaa montaa eri lajia, ei samalla tavalla iske minulle luonteenomainen kilpailu- ja kehittymisvietti päälle.