Loma on vapaa tila – (L)oma tila osa 1/2

Aloitin kesälomani taidenäyttelyn avajaisissa. VALTIO+ tutkii kuinka vankila (Kakolan historiallinen Lääninvankila) muuttuu vapaaksi tilaksi taiteen avulla. Taiteen ajatellaan rikkovan rajoja ja olevan ainakin ideaalisti ”vapaata”.

Samalla tajusin kuinka tärkeää itselleni on saada välillä rikkoa arjen rajoja. Olen ihminen, joka kyllästyy nopeasti. Kun päivät rullaavat eteenpäin toisiaan toistaen, masennun helposti. Toisaalta olen myös turvallisuushakuinen ja solahdan siksi helposti rutiineihin. Aikaakin säästyy eikä tarvitse turhaan pähkäillä, kun kulkee autopilotilla päivästä ja viikosta toiseen. Tuppaan unohtamaan, että vaihtelu virkistää – myös aivoja.

Valtio+-näyttelyssä kohtaavat kontrollia edustava vankila ja rajoja rikkova taide. Näyttely muuttaa vankilan heinäkuun ajaksi vapaaksi tilaksi.

Valtio+-näyttelyssä kohtaavat kontrollia edustava vankila ja rajoja rikkova taide. Näyttely muuttaa vankilan heinäkuun ajaksi vapaaksi tilaksi.

Aina loman alkaessa löydänkin itsestäni kapinallisen – lapsen, joka tahtoo tehdä vain mitä itse huvittaa: valvoa pikkutunneille, nukkua puoleenpäivään, hengata kaupungilla keskellä päivää, käydä baarissa arki-iltana, ahmia taide-elämyksiä, matkustaa, jne. Mutta miten tämän kaiken ehtii neljässä viikossa, kun pitäisi myös rauhoittua ja kerätä voimia kiireistä syksyä ja pitkää talvea varten?

Siinäpä se! Ristiriitaisena persoonana käynkin aiheesta päänsisäisiä keskusteluja: Haluanko nyt tehdä/nähdä/ehtiä kaikki nämä asiat tulevien viikkojen aikana? Vai pitäisikö kuitenkin varata lomaviikoille myös vapaapäiviä?

Onkin tärkeää kuunnella itseään tarkasti ja varmistaa se, että suunnitelmia voi muuttaa kun siltä tuntuu. Tunnen itseni jo aika hyvin. Kaikenlainen normielämästä poikkeava toiminta tekee minulle hyvää. Kotisohvalla TV:n ja kirjojen parissa on toki mukavaa muutaman päivän ajan, mutta kauaa en sitä jaksaisi. Ja kun mökkiä tai venettä ei ole, on reissaaminen hyvä keino irtautua.

Lomani on pian puolivälissä ja olen Kakolan taidenäyttelyn lisäksi nauttinut Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon annista. Kustavissa lähti myös talviturkki pulahtaessani mereen rantasaunasta teatteriseurueen leirissä. Siinä virkistyi niin ruumis kuin mielikin.

Myös Turun Sanomien kulttuuritoimittaja Irmeli Haapanen arvosti Kustavin Kilpi-viikon antia.

Nyt olen matkalla seuraavalle kesäleirille. Hailuoto Teatterifestivaali tarjoaa toisen upean mahdollisuuden nauttia taiteesta luonnon keskellä ja meren äärellä. Oulun ulkopuolella sijaitseva hiekkasaari on muutoinkin täydellinen matkakohde ainutlaatuisen luontonsa ansioista.

Junamatkalla Turusta Ouluun on hyvää aikaa kirjoittaa lomamietteitään blogiin. Olen matkalla taas. Ja se on hyvä tapa olla.

Eikä tässä vielä kaikki: edessäpäin on matka Englantiin ja viikonloppu Helsingissä. Loman lopputunnelmista keron seuraavassa kirjoituksessani.

Katso toinen osa

Faktat

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *