Lomaromanssi

Kiintymys syntyy yhdessäolosta. Vietin kanssasi leppoisia päiviä ja kiinnyin sinuun luvattoman paljon. Olisin halunnut jatkaa kaunista matkaa kanssasi. Toisin kävi. Eron hetki ei ollut kaunis.

Minä pidän sinusta. Teit minusta paremman ihmisen. Sait minut hymyilemään ja nauramaan – useammin ja jotenkin eri tavalla. Huomasin myös, että seurassasi kehotietoisuuteni ja kehonkäyttöni muuttuu. Kävelin kanssasi rennommin ja koin, että myös hengitin levollisemmin. Johdatit minut melontaretkille, laiturille, metsään ja kiireettömille kaupunkivaelluksille. Pysäytit minut ihailemaan tuttuja maisemia ja opetit näkemään ne toisin, kauniimpana. Rakas lomani, sinä hidastit elämääni niin hurmaavalla tavalla.

Ensimmäinen työviikko on nyt takana. Omatuntoni ei ole puhdas, annan työpanoksestani arvosanan kuusi. Samalla kuitenkin kapinoin itsekritiikkiäni vastaan. Siis riitelen itseni kanssa.

Ymmärrän, että mieli normalisoi sen, mitä näemme ympärillämme. Pyrimme samankaltaisuuden periaatteen mukaisesti olemaan yhtä ympäristön kanssa. Loma-aikana siirrymme helposti rentoon tunnelmaan erilaisten riittien kautta, joista keskeisimpiä ovat vaatetus, ympäristö ja lomailevat ystävät. Tehokkaaseen työympäristöön siirrämme itsemme jo viimeisellä lomaviikolla pohtien, mitä kaikkea vielä on suorittamatta ennen kuin syöksymme hektiseen työympäristöön, missä korot kopisevat, sähköpostit sinkoilevat ja tekemisen rytmi on tehokkaan hektistä.

Me suomalaiset emme tavallisesti ole kovinkaan armollisia itseämme kohtaan, vaan ruoskimme itseämme luterilaisella ruoskalla läpi ensimmäisen työviikon: nyt pitäisi jaksaa, kun kerran on lomailtu ja kiitollinen olla, kun on työ mihin palata. Ja olenhan minä. Mutta kuitenkin, niin minä sinua kaipaan rakas loma.

Pimeä marraskuu tuo sinut jälleen luokseni. En juurikaan etukäteen suunnittele tulevaa suhdettamme. Sanovat nimittäin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

 

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *