Lomista ja odotuksesta

Muistan kun vastavalmistuneena terveydenhoitajana aloitin ensimmäisessä pitkässä sijaisuudessani sairaalan vuodeosastolla kesäkuussa 2003. Olin käytännössä töissä kokonaisen vuoden ilman lomia. Olin töissä juhannuksen, joulun ja useimmat viikonloput ja ensimmäinen vähääkään lomaa muistuttava vapaani oli vasta seuraavan vuoden pääsiäisen pyhinä. Pääsiäiseksi minua kysyttiin vielä lapsenvahdiksikin, mutta opettelin ei-sanan käyttöä ja sain samalla arvokkaan kokemuksen sen voimakkuudesta.

Tuo ensimmäinen työvuosi opetti monta asiaa omien puolien pitämisestä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työvuorolistojen ja oikean palkankin suhteen. Kun sitten toukokuussa pääsin vihdoin pitämään ensimmäisen ihan oikean työllä ansaitun lomaviikon, olin ollut jo edellisen viikon hirmuisessa flunssassa. Keho oli todennut liian olevan liikaa ja sairastuin elämäni pahimpaan yskään. Menihän se lomaviikko sairastaessakin, varsinkin kun tuli aikaiset helteet juuri lomaviikolle ja pystyin parantelemaan flunssaani parvekkeella auringon lämmössä.

Tänä vuonna edessä on taas pitkään odotettu ”loma”, kun perheemme esikoinen on syntymässä loppukeväästä. Tämänkään loman odotuksessa ei ole ollut mitään vapaajaksoja, vaan joulut ja uudet vuodet ovat menneet vatsan kasvua ihmetellessä ja oloja kuulostellessa. Ja on se kumma, että vaikka itsellä olisi kuinka ammatillista koulutusta taustalla, niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä omalla kohdalla. Toisia on vain niin paljon helpompi neuvoa ja myös kuunnella kuin itseään. Nyt siis olen taas yhtä ihmeissään elämästä kuin vastavalmistuneena hoitajana, mutta onneksi kokemuksen syviä rintaääniä on ympärillä auttamassa runsaasti. Suomessa meillä on tarjolla vahva tukiverkko neuvolapalveluiden, äitiyspakkauksen ja -rahan muodossa kaikille odottaville perheille.

Neuvolassa meistä kaikista onkin pidetty hyvää huolta. Sydänäänien kuuntelu saa aina tipan silmäkulmaan ja olen ollut tyytyväinen, kun neuvolan terveydenhoitajalta on voinut kysyä mitä tahansa mieltä askarruttavaa asiaa ja aina olen saanut selkeän vastauksen. Raskausdiabeteksenkin taklasin voimakkaasta perimästä huolimatta. Voin vain olla onnellinen, että raskausajan ruokahimoni ovat kohdistuneet normaaliruoan lisäksi ”vain” punajuuriin ja piimään. Jos kohteena olisi ollut suklaa tai muu herkku, olisin ollut pulassa. Ammatillisestakin näkökulmasta on ollut mielenkiintoista tutustua raskaushormonien vaikutukseen verensokereiden osalta, sillä raskausdiabetes on yleistä odottavien keskuudessa ja kokemus on lisännyt ymmärrystä aiheesta.

Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan, mutta tällä hetkellä viikot tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin. Loman odotus on nyt erilaista, kun ei oikein tiedä mitä kaikkea on tulossa. Öisin näen unia mitä erilaisimmista tilanteista vauvan kanssa ja aamulla herätessä kestää hetken palata tähän päivään. Hyvänä nukkujana olen järkyttynyt siitä, kuinka katkonaiseksi uni onkaan muodostunut, mutta ehkäpä tämä on luonnon tapa lempeästi valmistella tulevaan. On ollut ihmeellistä seurata ihmiskehon toimintaa raskausaikana ja voinkin vain todeta, että ihmiskeho on ihmeellinen luomus, jota tulee kunnioittaa kaikin tavoin.

Tämä kirjoittaja vetäytyy nyt hetkeksi takavasemmalle ja toivottaa kaikille suloisen lämpimiä ja keväisen aurinkoisia päiviä sekä nautinnollisia kahvikupillisia hyvässä seurassa. Palaan mukaan uusien kokemuksien kera syksymmällä.

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *