Lukemalla löydät itsestäsi uutta

Aivotutkija Minna Huotilainen herätteli meitä taas alkavaan arkeen loppiaisena Radio Suomessa. Haastattelu tehtiin Minnan lempihuoneessa eli kahvihuoneessa Helsingin yliopistolla. Kahvihuone on Minnan mukaan paikka kohtaamisille ja yhdessäololle. Tutkijat tekevät työtä usein kotonaan tai pikkuisissa äänieristetyissä kopeissa, mutta ei ihmisiä ole tehty tekemään töitä yksin.

Yhdessä on hyvä jutella ajatukset selkeämmiksi, kehittää uutta tai parantaa vanhaa.

Uusia ajatuksia voi Huotilaisen mukaan löytää myös lukemalla. Lukeminen pakottaa keskittymään yhteen asiaan kerralla. Tätä lukemisen riemua ja tuskaakin koin joulun välipäivinä, kun yöpöydällä oli vuorotellen kolme hyvin erilaista kirjaa.

Everstinna ja minä

Rosa Liksomin Everstinna minä-muodossaan pakotti sellaisen henkilön nahkoihin, josta en pitänyt ja jonka valinnoista ja mielipiteistä en myöskään pitänyt. Eikä Liksom tehnyt lukemista helpoksi. Hän kirjoitti murteella. Kirjassa pääsi ja joutui tutustumaan Lapin sotaan ja miesten vallankäyttöön yhden naisen näkökulmasta. Mitä sota tekee ihmiselle? Mitä sokea rakkaus?

Asfalttihippi mä oon

Voi miten paljon mukavampaa oli kiivetä sänkyyn Heikki Harman ja Tuula Kousan kirjoittaman Hector – Asfalttihipin kanssa. Teksti on kuin kesäpäivää viettäisi mökin terassilla ja kuuntelisi sunnuntaista juonnettua radio-ohjelmaa. Kirjassa on Hectorin ääni. Hän kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan 50- ja 60-luvun Töölössä. Minkä uran jäbä on tehnyt! Ja miten auki, mutta kauniisti hän elämästään kirjoittaa. Tai ehkä hän todellakin on jutellut ja Kousa on pistänyt tarinat talteen.

Minä olen kasvanut aikuiseksi Hectorin biisien mukana. Hän on pukenut sanoiksi ensirakkauteni, kohellukseni, riemuni ja suruni, kuten varmasti niin monen muunkin. Hän on lohduttanut biisillä Kuinka voit väittää?  Ja hän on rauhoittanut ja tuonut uskoa maailmantuskaan kappaleellaan Yhtenä iltana, jolloin ”oltais vaan ei puhuttais sanaakaan”. Uutta minulle oli tarina, joka on synnyttänyt Lumi teki enkelin eteiseen -biisin. Nyt se avautuu vielä monta kertaa syvemmältä.

Hector on ollut todellinen multitaskaaja: toimittaja, sanoittaja, solisti, perheenisä. Hän on tehnyt valtavan määrän sanoituksia muille artisteille. Törmäsin joskus vuosikymmen sitten Käpylän Masurkan pankkiautomaatilla Hectorin näköiseen mieheen maksamassa laskujaan. Minulle se oli kova pala ennen kuin tajusin, että hei, eihän se ole Hector. Sehän on Heikki Harma. Minulle Hector on Asvalttiprinssi ja Herra Mirandos, vaikka tuolloin hän tapaili mielessään ehkä biisiä Eikä mulla ole rahaa.

Niemellä vietän monta iltaa

Niin kiire ei ole mennä sänkyyn kaunokirjallisuuden Finlandia-palkitun eli Juha Hurmeen Niemi-romaanin kanssa. Kädessä on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria, joka alkaa alkuräjähdyksestä ja jo sivulla 38 ollaan meidän mökkimaisemissa Repovedellä tutkimassa kalliomaalauksia.

Niemen kanssa saan viettää vielä monta iltaa. Se on niin tuhtia tavaraa, että keiju heittää unihiekkaa jo parinkymmenen sivun jälkeen. Se kai on sänkykirjan tarkoituskin; avittaa mieli ja keho hyvään uneen. Hyvä setti kirjoja, joista Liksom pisti miettimään, Hector tuotti suurta iloa ja Hurme haastaa.

Lukeminen tekee hyvää ja uusia kirjoja saa myös kirjastoista. Se palvelu pelaa: kun on riittävän monta jonossa, niin aina on luettavaa yöpöydällä.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *