Massakausi

Terve, minä olen ektomorfi. Niin, että mikä? Hoikka, laiha, pulkannaru tai kynäniska. Kuivan kesän oravaksi tai riisitikuksikin mainittu. Eikä siinä mitään. Nuorempana tietysti hieman harmitti, kun lätkää lämivät salikarhujäbät saivat ihailevia katseita luokan kauneimmilta tytöiltä.

Helsingin Sanomissa kiinnitettiin vuoden vaihteessa huomiota trendikkääseen ruumiin tuotteistamiseen. Tämän huomaa esimerkiksi Suomen Kuntoliikuntaliiton Kuntokeskusbarometrin luvuista: harrastajien määrä lisääntyi lähes 40 prosenttia vuosien 2006 ja 2010 välillä. 2010 joka kahdeksas aikuinen suomalainen harrasti kuntosalia. Samassa suhteessa on kasvanut erilaisten lisäravinteiden myynti. Trendi on uusi ja tutkimukset ravinteiden käytöstä ristiriitaisia.

”Lisäravinteet eivät ole koskaan parempi vaihtoehto kuin oikea monipuolinen ruoka,” toteaa ravitsemusasiantuntija Patric Borg.

Aiheesta uutisointi herättää valtavasti puolustuspuheenvuoroja erilaisten lisien puolesta. Henkilökohtaisesti olen jäävi käymään juupas-eipäs vääntöä proteiinipirtelöiden tai palautusjuomien haitoista tai hyödyistä. Seuraan tilannetta sivusta ja samalla painan foliohattuani syvemmälle muistellen muutaman vuoden takaista karppausintoilua. GoogleTrends osoittaa hienosti, miten harva hiilarittomasta edes tiesi alkuvuodesta 2010, mutta uusimmat tilastot osoittavat kuinka erilaisten proteiinijuomien ja jauheiden myynti on kasvanut jopa puolella muutaman vuoden aikana. Markkinamasinointia sanoisivat kyynisimmät.

Erikoisin tilanne on painonhallintatuotteiden, kuten ateriankorvikevalmisteiden kohdalla, joiden myynti on kasvanut joissain myyntipaikoissa jopa sadalla prosentilla.

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen Tampereen yliopistosta tarjoaa ääreisesimerkiksi Yhdysvallat, missä vedetään mutkat suoriksi: Tavaksi on tullut polttaa ensin kaikki rasva ja hakea sen jälkeen silikonia paikkoihin, joissa kuuluisi olla jokin muoto. Henkilökohtaisesti mielikuvakseni muodostuu legendaarinen Ren & Stimpy  -jakso, missä Ren teettää itselleen rintalihasimplantit Stimpyn pakaroista.

Niin tai näin, luotan ihmisten harkintakykyyn. Oman ruumiinrakenteeni muokkaamiseen tarvetta on vain pitkän ja helposti kipeytyvän selän vuoksi. Tarvittavia lihaksia ajattelin kehittää ilman lisäravinteita. Massan tarvetta ei ole. Muistan kuinka pikkupoikana enoukko käski kovalla tuulella laittamaan tiiliskiviä taskuun.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *