Masuasukki, vauvajooga ja muita vanhemmuuden outouksia

Reilu vuosi sitten avovaimoni oli viimeisillään raskaana. Siinä vaiheessa talouteen tullut äitiyspakkaus olisi minun mielestäni riittänyt vallan mainiosti tulokkaan ensitarpeisiin. Pahvilaatikossahan on moni suomalainen nukkunut ensimmäiset yönsä. Hankintoja ja valmisteluja oli kuitenkin tehtävä: turvakaukalo, pinnasänky ja taksiraha eteisen hyllystä löytyivät jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

Nyt vuosi lisääntymisen jälkeen havahduin niin sanotun vauvaroinan ja harrasteiden vähyyteen. Olemmeko puolisoni kanssa onnistuneet välttämään materialismin ja vauvavouhotuksen, vai tuleeko lapsestamme sairasteleva introvertti syrjäänvetäytyjä ilman tuttipullondesinfiointilaitetta, vauvajoogaa tai taaperomuskaria? Puuttuuko lapseltamme onnellisuuteen ja aitoon hyvinvointiin vaadittavia tavaroita tai sosiaalisia kontakteja? En usko.

Kun 80-luvun alussa itse roikuin äitini tississä ja väänsin tuotetta kestovaippaan, ei väsymyksestä kärsivä yksinhuoltaja voinut hakea vertaistukea keskustelupalstoilta. En myöskään usko äitini vertailleen ruotsalaisen lastenvaunumalliston lisävarusteita, saati tuoreimpia itkuhälytin- tai vauvojen biohakkerointiapplikaatioita. Vanhemmuus tuntuu nykyään olevan välinelaji.

Ajattelin aikaisemmin, että kaikki vauvat ovat samannäköisiä. Olen edelleen tätä mieltä, paitsi että oma tyttäreni on tietysti kauniimpi kuin muut lapset. Sosiaalinen media on entisestään vahvistanut ajatusta: Kaikki 4D/HD-ultraäänikuvatut masuasukit (Suomen ärsyttävin sana 2013 kärkikymmenikössä) ovat samannäköisiä.

Ymmärrän toki kuinka uunituoreet vanhemmat haluavat jakaa onnensa Facebook-ystäviensä kanssa, mutta yhdeksää kuukautta kestävää pinkeä rakko, paisuva vatsa tai erikoinen mieliteko -päivitysvirtaa en ymmärrä. Puhumattakaan vanhemmista jotka kokevat velvollisuudekseen aloittaa perillisensä some-taipaleen heti istukan irrottua.

Oma tytär tuntuu olevan tyytyväinen kuvakirjan kantta mutustellessaan, ja linja-autollakin voi näköjään lähteä synnytyslaitokselle. Pienen ihmisen materialistiset tarpeet ovat pienet – läheisyyden ja rakkauden tarve taasen suuri.

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *