Miksi liikunta on niin vaikeaa?

Liikunta on aina ollut minulle tärkeää. Olen pelannut lentopalloa, suunnistanut, lenkkeillyt ja käynyt jumpissa. Jossakin kohtaa päivittäiset kiireet, lasten harrastuksiin kuskaaminen ja muut kiireiset äitihommat ajoivat ohi, ja liikunta on pikkuhiljaa hiipunut.

Suunnilleen viikoittain aloitan jotain uutta – liikunta tapahtuu kuitenkin vain omassa mielessäni. Olen jo tänäkin syksynä ehtinyt haaveilla kuntosalilla käymisestä tauon jälkeen, onhan lihasten voima ja tasapaino olennaista hyvinvoinnin kannalta. UKK instituutin aikuisten liikuntasuosituksessakin lihaskuntoa pitäisi kohentaa kaksi kertaa viikossa.

Mutta, miksi tuntuu niin vaikealta kerätä salivaatteet mukaan ja astua ovesta sisään? Mitä jos laitteet ovatkin erilaisia, enkä osaa enää käyttää niitä? Mitä jos kaikki muut salilla kävijät ovat nuoria ja hyväkuntoisia? Miten sinne tällainen keski-ikäinen täti-ihminen mahtuu mukaan?

Jonkinlaisena ratkaisuna olen mielessäni aloittanut myös aamulenkkeilyn, aamuisin lenkillä käyminen kuulemma piristää päivää. Minä olen aamuihminen, joten ajattelisin, että aamuisin lenkkeily sopisi minulle. Näin syksyn tullen ulkona on myös pimeää, joten muiden katseet eivät pääse häiritsemään. Lenkille lähteminen vaatisi kuitenkin nykyistä aikaisempaa heräämisaikaa, joten siksi sekin on jäänyt ajatusten tasolle. Jotenkin vaan aamuisin tuntuu niin mukavalta juoda kahvia kaikessa rauhassa ja lähteä töihin leppoisaan tahtiin. Lisäksi olen ehtinyt aloittaa mielessäni pilateksen ja joogan kehon ja mielen tasapainoa luomaan.

Syksy on liikunnan välikausi

Mielikuvaliikunnan harrastaminen on siis kovasti lisääntynyt, mutta miten siirtää se käytäntöön, kun aloittaminen on niin vaikeaa! Aloitan mielessäni erilaisia lajeja erityisesti syksyllä siksi, että syksy on minulle eräänlainen välikausi. Kesäinen golfinpelaaminen jää tauolle, eikä lumi ole vielä maassa, jotta pääsisi hiihtämään. Siksi syksyn mittaan tuntuu siltä, että pitäisi aloittaa jotain uutta, mutta siihen on niin paljon esteitä. Ulkolajit eivät oikein toimi, kun sataa, on liian kylmä, voi olla liukasta tai on pimeää. Sisälajeihin pitäisi pystyä sitoutumaan säännöllisesti. Mitä jos minulla joku työmatka venyykin niin, etten ehdi paikalle, tai jos on työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa.

Päättäväisyyttä aloitukseen

Huomaan pohtivani tätä samaa asiaa aina syksyn mittaan. Aikaisemmin olen ollut aikamoinen mestari keksimään itselleni erilaisia esteitä, mutta tänä syksynä olen koettanut löytää riittävyyttä pienestä tekemisestä. Pienelläkin aamujumpalla saa kehon mukavasti liikkeelle ja energiaa päivään. Tai töiden jälkeen vaan päättäväisesti tossut jalkaan ja ulos ihmettelemään. Sitten kun pääsee ulos, huomaakin sen olevan ihanaa. Ilma on raikas ja kehon ja mielen tasapainoa ihan yllin kyllin tarjolla. Kokeile! Mene kävelylle metsään ja kuuntele kuinka puiden oksat heiluvat ja rungot narisevat tuulessa. Katsele kuinka lehti putoaa puusta leijaillen ja kieppuen ja kuinka syksyn viimeiset hyönteiset taapertavat pudonneiden lehtien päällä. Tunne kuinka metsä antaa sinulle hyvää mieltä, hengitys rauhoittuu ja syke hidastuu. Samalla muistaa miksi juuri tämä on ihan parasta.

 

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Mitenkäs se menikään, pieni päätös päivässä ja pienin askelin… Jos ensin muutaman kerran viikossa, aamulla tai illalla, siitä vaan laitat tossut jalkaan. Sen kummempia ajattelematta, tekosyitä ta muuta, lähdet ihan lyhyelle lenkille. Vaikka 10 minuuttia. Mitähän siitä seuraisi? Tsemppiä syksyyn :)

  • Kiitos Miksa. Näinhän se menee. Pitää vaan luopua liiallisesta asioiden pohtimisesta ja heittäytyä syksyyn. Kyllä ne muut hommat odottelevat sen aikaa. Mukavaa syksyä myös sinulle