Minä olen laiska

Oman laiskuutensa julkinen tunnustaminen voi tuntua itseään jalkaan ampumiselta. Työnantajat vaativat dynaamisuutta ja jatkuvaa innovointiprosessia, puhumattakaan tulosvastuun tuomasta lämpimästä tuulahduksesta niskassa. Kvartaali kvartaalin jälkeen, vuosiloma vuosilomasta ja talven 2015 etelänmatkojen juuri NYT tapahtuvasta tarjoushulinasta huokuu selittämätön kiireen tuntu. Käsillä olevan hiihtoloman suoma hetkellinen töistä irtautuminen lipsahtaa kuin vahingossa vihkoon, kun täytyisi ehtiä mummolaan, rinteeseen, altaaseen ja vielä rentoutua!

Hyvä ihminen, ole rohkeasti laiska. Niskaan hengittävälle pomolle voi netistä kaiva vaikka Juha T. Hakalan tuoreen opuksen – Luova laiskuus. Anna ideoille siivet – ohjeita.  

”Kello ja ikuinen vipeltäminen hallitsevat elämäämme. Kyvyttömyys pysähtyä on nykyisin yleinen vaiva, suorastaan sairaus”, Hakala sanoo.

Hakala korostaa myös jatkuvan täydellisyyden tavoittelun kohtalokkaita seurauksia. Niin sanotun riittävän laadun hyväksyminen antaa lisää aikaa paneutua sellaisiin asioihin, jotka vaativat onnistuakseen täydellisyyttä.

Jos itsensä löytää kaikkensa antaneena jokaisen työprosessin päättyessä, voi olla varma henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin nopeasta loppuun palamisesta. Työterveyslaitoksen johtava ylilääkäri Kari-Pekka Martimo puolustaa laiskuutta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä viime joulukuussa.

”Työpsykologinen tutkimus on osoittanut, että laiskan vastakohta, tunnollinen ja täydellisyyteen pyrkivä työntekijä on uupumisriskissä, joten sitäkin kautta sopiva ’laiskuus’ on terveellistä. Onko kuitenkaan sellainen ihminen varsinaisesti laiska, joka hoitaa hommansa mutta ehkä omalla tavallaan? Voisiko sopivampi adjektiivi ollakin luova tai innovatiivinen”, Martimo kysyy.

Terveystieteiden maisteri Sari Aaltonen selvitti tutkimuksessaan geeniperimän vaikutusta siihen miksi jotkut ihmiset liikkuvat vapaa-ajallaan aktiivisesti ja toiset käyttävät luppoaikansa mieluummin tekemättä mitään. Tutkimus osoittaa, että geeniperimä vaikuttaa osaltaan liikunta-aktiivisuuteen, mutta suurempi merkitys on motivaatiolla. Ihminen voi siis olla laiska mutta motivoitunut.

Laiskuus, aktiivinen rentoutuminen ja stressin lieventäminen ovat suoraan yhteydessä yleiseen aivoterveyteen, puhumattakaan elämänlaadun yleisestä ylläpitämisestä. Kaikki keskeiset sydän- ja verisuonisairaudet lisäävät muistihäiriöiden ja dementoitumisen vaaraa.

Neurologi Kiti Müller rohkaisee meitä kaikkia kaappilaiskoja olemaan rohkeasti jouten.

”Aivot tarvitsevat luovaa lekottelua, ne kärsivät kiireestä: jos aivot ovat väsyneet ja kuormittuneet, ihminen tukeutuu rutiiniratkaisuihin. Kiireessä ideat katoavat ja ote niihin häviää”, Müller tiivistää.

Tee päätös vaikka heti: Ota itsellesi hetki aikaa ja katso mitä aivosi ovat tästä mieltä.

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *