Minä suojelen sinua taiteella

Väsyttääkö sinuakin perjantaisin? Haluttaako vain jäädä kotisohvalle TV:tä tuijottamaan? Sieltäkin voi bongata esimerkiksi hyvän elokuvan tai poliisisarjan, joka virkistää mieltä ja aivonystyröitä. Työviikon nollaaminen onnistuu kuitenkin vielä paremmin taide-elämyksellä kodin ulkopuolella. Kun saa itsensä houkuteltua vaikka teatteriin tai oman suosikkibändin keikalle, on se parasta hoitoa työstressiin.

Kulttuurin hyvinvointia ja terveyttä lisäävistä vaikutuksista on puhuttu pitkään ja ne on todettu monissa tutkimuksissa. Yhteiskunnan eri tasoilla on kehitelty aiheesta erilaisia toimintaohjelmia ja hankkeita. Myös omakohtaiset empiiriset kokeeni todistavat hypoteesin validiksi.

Olen onnekas, koska kotikaupungissani Turussa on monipuolinen ja mielenkiintoinen kulttuuritarjonta. Jos ei välttämättä halua hittiesityksiin, ei lippujakaan tarvitse varata viikko- tai kuukausikaupalla etukäteen. Ex tempore -kulttuuririennot ovat mahdollisia. Turussa on myös paljon itseäni kiinnostavaa, hiukan valtavirrasta poikkeavaa esitystarjontaa. Loistava esimerkki tästä on TEHDASTeatteri, jonka erikoisuutena ovat aikuisille suunnattu nukketeatteri.

Juuri tällaista vähän erilaista esitystä kävin katsomassa jokin aika sitten työviikon päätteeksi. Siinä ihmisnäyttelijät olivat kuin nukkeja koko pään peittävine peruukkeineen ja naamioineen. Kasvojen ilmeet eivät siis kuuluneet heidän ilmaisuvälineisiinsä. Lisäksi esitys oli sanaton, tunnelmaa luotiin pääasiassa musiikilla ja muutamilla tarkasti valituilla ääniefekteillä. Näyttelijän kannalta lisähaastetta toi myös se, etteivät he nähneet naamioidensa takaa juuri mitään.

Todellisiin henkilöihin perustuva esitys kertoi erään kätilön tarinan legendaarisessa vuonna 1890 perustetussa Heidekenin synnytyssairaalassa. Heidekenillä syntymistähän on pidetty jopa aidon turkulaisuuden ehtona. Tehokkuusajattelu päätti sairaalan toiminnan vuonna 1995, kun kaikki kaupungin synnytykset keskitettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Esityksen tarina kulkee 1930-luvulta nykypäivään. Päähenkilö oli todellisessa elämässä se, joka viimeisen kerran sammutti synnytyssairaalan valot.

Sairaalan mukaan nimetty esitys oli hyvin kaunis, joissain kohdin myös hauska ja kokonaisuutena melkein kepeä. Oli upeaa katsoa, miten näyttelijät pystyivät käsillään ja kehoillaan kertomaan tarinan täysin ilman sanoja ja kasvonilmeitä. Myös esitystä varten sävelletty musiikki oli elimellinen osa tarinaa ja erittäin nautinnollista kuultavaa. Lempeään tarinaan, kuten elämäänkin, mahtui myös inhimillinen tragedia: päähenkilö menetti vauvansa heti synnytyksen jälkeen, eikä koskaan saanut muita lapsia. Murheellisesta episodista huolimatta esityksestä jäi hyvä ja seesteinen olo. Stressi oli hävinnyt ja työasiat haihtuneet mielestä taivaan tuuliin.

Taideharrastusten ja muun luovan toiminnan on todettu olevan mielelle ja aivoille erityisen hyödyllistä. Musiikki näyttäisi olevan aivoille varsinaista superfoodia. Minunlaiseni taiteellisesti lahjatonkin ihminen voi kuitenkin edistää terveyttään nauttimalla toisten tekemästä taiteesta. Voisinkin kutsua itseäni penkkitaiteilijaksi tai kulttuurikuntoilijaksi, näkökulmasta riippuen.

Lupaan nyt itselleni käydä teatterissa kerran kuukaudessa. Ja tämän lisäksi nauttia myös muiden taiteenalojen tarjonnasta mahdollisimman usein. Korvaamaton kovalevyni, lupaan suojella sinua taiteella.

Faktat

Jaa muille: