Mindfulness – läsnäolontaitoja oppimassa

Olen harrastellut monenlaisia rentoutumisjuttuja pitkään.  Olen rentoutunut laiturin nokassa makoilen, metsässä kävellen tai ruuhkabussissa musiikkia kuunnellen. Nämä kaikki ovat toimineen jollain tapaa, mutta mieleni on aina ollut levoton ja taipuvainen kiirehtimään edelle. Suunnittelen mielessäni helposti koko ajan sitä mitä voisi tehdä seuraavaksi. Tietoisempi rentoutumisen harjoittelu alkoi kiinnostaa minua jokusia vuosia sitten kun murehtimistaipumukseni otti haltuunsa osan ajatusmaailmastani. Silloin luin paljon MIndfulnessista eli tietoisesta läsnäolosta ja kävin lyhytkurssin sen perusteista. Pääsin hyvään alkuun ja hengitykseen keskittymisestä tuli jo jonkinasteinen tapa.

Työelämän tarpeiden ja oman kiinnostukseni syventymisen vuoksi tänä syksynä olen alkanut opiskelemaan alaa enemmän, tavoitteena valmistua Mindfulness-ohjaajaksi.

Oppiminen on hidasta, se ärsyttää välillä. Se on kuin hammaspesu, pitää vaan toistaa ja toistaa niin kauan että se muuttuu tavaksi. Olen kuin lapsi joka välillä protestoi, en jaksa harjoitella, en ehdi, en halua. Mutta teen sen kuitenkin ja olo on aina jälkikäteen vallan mainio, löydän tyyneyden. Päästän irti ja myrsky rauhoittuu. Arkeeni on tullut lisää aikaa ja levollisuuden tunnetta.

Olen saanut orastavia onnistumiskokemuksia myös muutamissa epämiellyttävissä tilanteissa, joissa olen onnistunut olemaan kiihtymättä tai menemättä paniikkiin, kun olen muistanut hengittää tietoisesti. Se on ollut vapauttava kokemus. Myös lapseni ovat jotenkin rivien välistä omaksuneet tietoisen läsnäolon alkeita ja toteavat välillä kun alan kiihtymään, että: ”Hengitä, äiti muista hengittää.” Se on suloista ja hämmentävää.

Uuden opettelu on aina kiehtovaa ja toisaalta työlästä. Arjen tunneista pitää nipistää joku kohta harjoittelulle, muuten ei opi. Ja olen päättänyt oppia, niin hyvältä tämä tuntuu. Jo 2-3 minuuttia harjoittelu päivässä riittää tuomaan positiivisia muutoksia. Keskittyminen ja levollisuus paranee, luovuus lisääntyy ja ongelmanratkaisukyky aktivoituu. Esimerkiksi stressaavassa tilanteessa harjoituksista voi löytää todella apua, koska niiden avulla voi onnistua astumaan hetkeksi syrjään stressaavien asioiden keskeltä.

 

Tässä yksinkertaisin läsnäoloharjoitus:

”Istu tuolissa rentona, mutta ryhdikkäänä ja sulje silmäsi. Anna leuan ja hartioiden rentoutua. Hengitä omaan tahtiisi rauhallisesti ja ala tarkkailla omaa hengitystäsi. Anna sen virrata omaa tahtiaan. Sisäänhengityksellä sano mielessäsi numeron ensimmäinen tavu ja uloshengityksellä toinen tai loput tavut: ”Yk-si, kak-si, kol-me.. yh-deksän, kym-menen.” Kun olet päässyt kymmeneen, laske hengityksiäsi uudestaan yhdestä kymmeneen. Toista sarja kolme kertaa. Keskity harjoituksen aikana hengityksen seuraamiseen. Ja kun mielesi lähtee seikkailemaan tai ajattelemaan, palauta se lempeästi takaisin laskemiseen ja hengityksen seuraamiseen.”

 

Harjoitus on yksinkertainen, sen voi tehdä kesken työpäivän tai muiden puuhien. Harjoitus laskee sykettä ja verenpainetta, vähentää stressiä ja parasympaattisen hermoston vireystilaa. Harjoituksen tekemisessä ei voi epäonnistua, siinä ei tarvitse päästä mihinkään tiettyyn tilaan. Hengittämiseen keskittyminen ja siihen palaaminen riittävät. Jos keskittyminen tai aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa verkossa olevia ilmaisia äänitteitä ja applikaatioita kokeilla. Kuulokkeet korville ja hetki itselle.

Suosittelen!

 

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *