Mitä kuunnella lenkillä?

En koskaan lähde lenkille ilman kuulokkeita ja ajatuksella valittua juoksumusiikkia. Sopivat biisit tsemppaavat eteenpäin paremmin kuin mikään muu. Väsymyskin unohtuu helpommin, kun omaa huohotustaan ei joudu kuuntelemaan koko matkaa.

Juoksuharrastajien keskuudessa lenkkimusiikki on melkoisen kuuma peruna. Vastapuolen argumentteihin kuuluu muun muassa halu keskittyä lenkkikokemukseen täysillä. Myös mahdollisuus ihastella linnunlaulua on mainittu.

Viserryksen tahtiin askeltaminen ei kuitenkaan ole minun juttuni. Kokeiltu on – ilman musiikkia en pääse kovinkaan kauas kotoa. Siksi voin hyvällä omallatunnolla kehottaa myös muita juoksemisen kanssa kärvisteleviä perehtymään musiikkivalintojen salatieteeseen.

Moni tuntuu saavan voimaa tavalla tai toisella aggressiivisesta musiikista. Yläasteella puoli luokkaa juoksi Cooperin testin mahdollisimman äänekkään skeittipunkin tahtiin. Samansuuntaiset mieltymykset elävät edelleen: samettisen soulin nimiin vannova ystävättäreni pinkoo menemään häkellyttävän vihamielistä räppiä kuunnellen. Itse otan lenkkiseurakseni New Yorkin meluisimmaksi bändiksi kutsutun A Place to Bury Strangersin, jonka kolmen minuutin rallit potkivat minua äkäisesti eteenpäin.

Ehdoton lempparini pitkille lenkeille on elektroartisti Bonobon Black Sands -albumi. Viuluin ja afrikkalaisin rummuin rytmitetty maalailu ei äkkiseltään tunnu kaikkein ilmeisimmältä valinnalta, mutta sen teho on huumaava: mielen valtaa sen luokan harmonia, ettei juoksija edes muista joutuvansa ponnistelemaan. Parhaisiin juoksumuistoihini kuuluukin Bonobon aikaansaama, sopivasti meren rannalla iskenyt flow-tila, jota sulostuttivat vieressä räpiköineet sorsanpoikaset.

Kolmas vahva vaihtoehto on mahdollisimman ilostuttavan musiikin valitseminen. Tähän kategoriaan mahtuu monta artistia Talking Headsista Madonnaan, mutta viime aikoina erityisen kovassa huudossa on ollut tanskalaispoppari . Nuoren naislaulajan musiikki on samanlaista kuin pinkominen parhaimmillaan: niin iloista ja kepeää, että maalliset murheet unohtuvat.

Jos juokseminen tuntuu mahdottoman vaikealta, suosittelen kokoamaan motivoivan soittolistan ja napsauttamaan soittimen shuffle-toiminnon päälle. Tällöin jokainen biisi pääsee yllättämään iloisesti. Parhaassa tapauksessa jaksat juosta hämmästyttävän pitkään – onhan sinun kuultava, mikä kappale pärähtää soimaan seuraavaksi!

Monenmoisia musiikkivalintoja kokeilleena kannustan testaamaan edellä mainittuja vaihtoehtoja. Tarvittaessa ne saa kuitenkin myös viskata rohkeasti romukoppaan. Väärään biisivalintaan päätyminen on nimittäin kuin panhuilumusiikki joogatunnilla – hirvittävää.

Kerro kommenttilaatikossa, millaista on sinun juoksumusiikkisi!

Kuva: Matilda Kivelä

Faktat

Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *