”Mul on kaikki hyvin, paljon hyvii asioita!”

Syksy on saapunut. Aamulla töihin lähtiessä ilma on mukavan viileä ja raikas. Vaahterat ovat kauniita upeine väreineen. Monet ovat aloittaneet opiskelun ja harrastuksia. Facebookin ystäväpiirissä on myös innostuttu kokeilemaan uusia juttuja. Olisi ihana virkistää aivoja jollain uudella ja liikkua enemmän!

Päätin syksyn alkaessa aloittaa uuden kielen opiskelun, uuden liikuntaharrastuksen ja jotain taiteeseen tai käsitöihin liittyvää, uutta ja virkistävää. Luin huolellisesti työväenopiston kurssioppaan ja laitoin lappuja sivuille, joissa oli mielenkiintoisia juttuja. Selasin läpi paikallisten kuntosalien ohjelmia ja hintoja. Laskin, että kotini välittömässä läheisyydessä on ainakin kuusi kuntosalia. Liityin saman tien myös selkäyhdistykseen, koska ajattelin kohentaa istumatyön vastapainoksi selkälihasten kuntoa, kun koko kesä meni selkävaivojen kanssa. Hyviä jumppia oli tarjolla. Selasin vielä työpaikkailmoituksia ja pohdin, että voisi tienata lomarahoja lisää jossain mukavassa hommassa, vaikka viikonloppuisin. Voisi tehdä jotain aivan muuta, kuin omaan työhön liittyvää, jotain virkistävää.

No, tajusin heti realiteetit  selatessani kalenteria. En saa sinne sopimaan mitään. Vanha rakas lauluharrastus kuorossa on yhtenä iltana, siitä en luovu. Yhtenä iltana on lapsen soittotunti ja toisena liikuntaharrastus sekä kaikki sovitut työmatkat ja tilaisuudet, luottamustoimet ja vapaaehtoistyö. Ei onnistu! Vapaa-aika on taas täyttynyt, kuin vaivihkaa kaikesta, vaikka aina päätän raivata tilaa kivoille uusille jutuille.

Masentuneena mietin, miten ihmeessä saisin aivoille jotain uutta ajateltavaa ja miten motivoisin itseäni liikkumaan enemmän. Tuntuu, että samat asiat toistuvat aina vuodesta toiseen. Ja syyskuun illat vain pimenevät ja on yhä vaikeampaa taas lähteä työpäivän tai muiden harrastusten jälkeen väsyneenä liikkumaan. Tiedän myös, että en ole ollenkaan talvi-ihminen ja pakkasten saavuttua minua ei kovin herkästi saa ulos lenkille.

No, joku minua koputteli olkapäähän ja muistutti: ”Tiedät kyllä, miten pienin askelin voi täyttää päivää liikkumalla”. Voi ottaa lenkkarit autoon ja käydä lenkillä, kun odottaa lasta harrastuksista. Voi jäädä pari pysäkkiä ennen pois bussista ja kävellä siitä töihin tai jättää auton kauemmaksi, mennä portaita. Tai voi lähteä työpäivän jälkeen vaikka viidentoista minuutin happihyppelylle. Usein tulee käveltyä kuitenkin enemmän kuin ajatteli.

Muista myös työsi rajat. Nauti kohtaamisista ja uusista ihmisistä, ole utelias elämälle. Kuuntele tarinoita, mielimusiikkia ja iloitse toisten onnistumisista. Siitäkin voi saada irti uusia näkökulmia ja inspiraatiota, muistuttelin itseäni. Ei tarvitse uudistua jatkuvasti tai keksiä yhä tehokkaampia keinoja voidakseen hyvin, sekin stressaa ja ahdistaa. Eikä liikuntaa tarvitse aloittaa heti tehokurssilla, vaan voit sopia itsesi kanssa, että etenet pienin askelin, vähän joka päivälle.

Siis, kaikki hyvin? Kaikki hyvin. Syksy jatkuu ja talvikin saa puolestani tulla, yritän keksiä siitäkin jotain positiivista ja motivoida itseäni silloinkin.

Tässä hyvänä motivointibiisinä toimii Mansesterin Hyviä asioita -räppi!

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *