Näin kohtaat ihmisen

Tapasin äskettäin jonkun, joka teki minuun hetkessä vaikutuksen.

Hän seilasi vastaan työpaikkani käytävällä ja pyysi apua jonkin vähäpätöisen asian toimittamisessa. Tapaaminen kesti viitisen minuuttia. Siinä ajassa tyyppi ehti murretulla englannillaan ottaa selvää siitä, kuka olen, mitä teen, milloin aloitin työssäni ja mihin saakka työsuhteeni kestää. Hetken päästä hän oli kartalla myös siitä, mitä opiskelen, milloin valmistun, mistä kaupungista olen kotoisin ja missä asun.

Keskustelun puolivälissä hän unohti nimeni. Se olisi voinut olla noloa, mutta hän ratkaisi tilanteen tyylikkäästi: kättelemällä minua uudelleen ja toteamalla nice to meet you again.

Minua moinen nauratti, mutta jälkeenpäin hymyni hyytyi. Tajusin vasta pienellä viiveellä, etten ollut saanut selvää hänen nimestään. Vieraskielinen sana oli mennyt minulta vallan ohi, enkä tajunnut pyytää häntä toistamaan – en kai kehdannut.

Sitäkään en saanut tietää, mistä hän oli kotoisin. Maailmankansalaisen synnyinseudut saattoivat sijaita millä mantereella tahansa, mutta minä en viitsinyt panostaa kohtaamiseemme sen vertaa, että olisin kysynyt häneltä asiasta.

Ehkä pidin tietoa hyödyttömänä: miksi tivaisin henkilökohtaisia ihmiseltä, jota tuskin tapaisin enää koskaan?

Tai ehkä minua vain väsytti, laiskotti tai ujostutti. Ehkä kielimuuri tuntui pitkän päivän päätteeksi liian ylitsepääsemättömältä. Ymmärrettäviä syitä kaikki.

Silti toivon, että seuraava samankaltainen tilanne päättyy toisin. Mikä nimittäin voisi olla piristävämpää kuin tuntemattoman ihmisen ilahduttaminen? Hävittävää ei ole. Jos toinen viitsii kätellä kahteen kertaan, olisi itsekin viitsittävä esittää muutama yksinkertainen kysymys.

Ja toisaalta: mikä muka olisi kauempana hetkessä elämisen taidosta kuin välinpitämätön asenne toista kohtaan – tympeä kuvitelma siitä, että koska kohtaaminen päättyy pian, se on merkityksetön ja turha?

Uusi tuttavuuteni tuskin välitti tuon taivaallista ankeilustani. Saatuaan asiansa hoidettua hän alkoi tehdä lähtöä, mutta palasi minuutin päästä huolestuneen näköisenä.

”Miksi teet vielä töitä? Nyt on perjantai! Kello on yli viiden, nyt pitää lopettaa!”

Siinäpä malliesimerkki, kuinka ihminen kuuluu kohdata: hyväntahtoisesti, uteliaasti ja aidosti välittäen.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
Tilaa kirjoittajan syöte
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *