Doing nice things

Viime viikolla kerroin ystävälleni tarinaa eräästä arkisesta sunnuntaiaamusta, kun auton etuovi ei meinannut mennä kiinni lainkaan.

Autolla ei siis voinut ajaa kauhean pitkiä matkoja, ellei halunnut pitää toisella kädellä ovea kiinni koko aikaa. Arvelin oven lukkiutumattomuuden johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että auton ovi oli jäässä. Kerroin kaverilleni, kuinka oman elämäni Macgyverinä rakensin autotalliimme kaikenlaisista lautojen jämäpätkistä rampin, joka pysyi kasassa tasan sen verran, että sain ajettua auton sisään sulamaan ja seuraavana aamuna ajettua sen ulos.

Toivoin vain, että auton ovi ei jäätyisi enää uudestaan. Ja ihmettelijöille tiedoksi, että meidän autotallia ei ole rakennettu autoa varten. Tai siinä on iso ovi, mutta lattiaan ei ole valettu betonia eikä siinä tosiaankaan ole sitä ajoramppia.

Noh, kului pari päivää ja ystäväni lähetti viestin, että hän oli rakentanut minulle puusta ajorampin autotallimme oven eteen. Laitoin viime viikonloppuna rampin kohdilleen ja ajoin auton talliin. Ei se talli edelleenkään ole mitenkään autoystävällinen, mutta sen verran kuitenkin että auto pysyy siellä lämpimänä.

Ystäväni näki ongelmani ja tiesi, ettei minulla kotona ole välttämättä materiaalia ja työkaluja rakentaa kunnollista ramppia, ja rakensi sellaisen minulle. Se oli hieno ele ja olen hyvin kiitollinen uudesta rampista. Pyyteettömät eleet ovat hienoja asioita ja niistä tulee hyvä fiilis sekä itselle, että sille toiselle.

Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *