Nuku jo nurmilintuni – unikoulun avulla höyhensaarille

Rakas poikamme syntyi vuosi ja kolme kuukautta sitten. Hän oli heti alusta asti virkeä ja tarkkaavainen vauva, joka ei nukkunut kovinkaan pitkiä pätkiä kerrallaan.

Olin ihmeissäni, sillä luulin, että pienet vauvat eivät muuta teekään kuin syövät ja nukkuvat vaipanvaihtojen välissä. Ensimmäiset kaksi – kolme kuukautta menivät ihan hyvin, oli kesä ja hormonit pitivät minut virkeänä. Muistan miehen ihmetelleen virkeyttäni, sillä yöllä pisin unipätkä oli 1–4 tuntia kerrallaan eikä vauva nukkunut päivisinkään kuin korkeintaan puoli tuntia yhtäjaksoisesti. Normaalisti tarvitsin unta 8–9 tuntia yössä ja viikonloppuisin nukuin helposti 12 tuntia putkeen.

Apua verkkounikoulusta

Vauvan ollessa noin puolivuotias minua alkoi toden teolla väsyttää. Kun yöunille nukahtaminen oli muutamana iltana aivan todella hankalaa ja rinnasta ei yhtäkkiä ollutkaan mitään apua, löysin Googlen avustuksella Unijunan. Unijuna on yhden naisen unikouluyritys, josta voi ostaa pääsyn verkkounikouluun tai saada oman vauvan tarpeisiin räätälöityä unikouluopastusta. Verkkounikoulussa oli todella yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet lyhyinä videoina ja teksteinä – juuri sellaisena kokonaisuutena, että paljon valvoneet vanhemmat jaksavat niihin tutustua. Ohjeet olivat minulle pelastus ja ne olivat järkeenkäyvät, koska en halunnut itkettää poikaani. Vaikka itkettiinhän meillä ilman unikouluakin.

Verkkounikoulun ohjeiden avulla pojan iltanukahtaminen parani kahden tunnin itkusta puolen tunnin jokelteluun ja nukahtamiseen. Hän heräili edelleen yöllä syömään, koska tarkoitus ei ollut vielä luopua yösyötöistä. Tällä mentiin pari kuukautta ja saimmekin nukuttua paremmin. Puolen vuoden ja yhdentoista kuukauden väliin mahtui sekä todella hyvin nukuttuja öitä, että paljon niitä, joita en halua muistella enää koskaan. Jossain vaiheessa kehoni jäi pysyvään hälytystilaan, enkä enää nukahtanut heräämisten välillä. Halusin jo lopettaa yösyötöt eli pitää yöunikoulun, mutta olin aivan liian väsynyt sen toteuttamiseen. Unikoulun pitämisessä täytyy olla johdonmukainen ja valmistautunut, jotta siinä pääsee eteenpäin ja pelkkä ajatus vielä lyhyemmistä unista aiheutti silloin lamaannuksen.

Pojan ollessa yksitoista kuukautta totesin valvoneeni tarpeeksi. Olin kolmen kuukauden ajan henkisesti yrittänyt valmistautua yöunikoulun pitämiseen ja yhden armottoman yön jälkeen päätin, että nyt se alkaa, tänä iltana.  Illalla poika varmaan aavisti, että nyt jotain muuttuu, sillä hän protestoi puoli tuntia nukkumaan menoa.  Yöllä hän protestoi toiset puoli tuntia, kun maitoa ei enää ollutkaan tarjolla, mutta sitten se oli siinä. Ehkä hän oli valmis ja minä olin valmis tai sitten vaan tähdet ja kuu olivat juuri oikeassa asennossa. Toisena ja kolmantena yönä ja siitä eteenpäin hän nukkui yönsä pienellä hyssyttelyllä. Kolmen viikon kuluttua poika nukkui kokonaisen yön. Minä heräilin vielä jonkun aikaa tuttuihin aikoihin ihmettelemään pojan nukkumista, sitten kehoni uskalsi viimein päästää minutkin unille. Ensimmäisen, yhtäjaksoisen kahdeksan tunnin yöunen jälkeen olin valmis valloittamaan koko maailman ja samaan aikaan olin väsyneempi kuin koskaan.

Unikoulun jälkeen

Nyt kesän ajan meillä on nukuttu hyvin. Toki uusien taitojen oppiminen, hampaiden tulo ja muut jännittävät asiat tulevat pojan uniin, mutta huonot yöt ovat nykyään poikkeus hyvin nukuttujen joukossa. Elokuun alussa palasin takaisin töihin ja samaan aikaan mies jäi isyyslomalle. Jaksaakseni töissä päätin nukkua univelkoja pois vierashuoneessa miehen nukkuessa pojan kanssa. Nyt reilun kuukauden keskeytymättömien yöunien jälkeen olen alkanut tunnistamaan oman itseni sieltä jostain kaukaisuudesta ja tervehtinyt vanhaa tuttua ilolla. Tuntuu kuin yltäni kuorittaisiin  kerros kerrokselta pois harmaata seittiä ja sen alta alkaa kajastelemaan hento valo. Olen siis hitaasti saanut kuitattua univelkojani, mutta en olisi hämmästynyt tilanteesta, jossa olisin itse kaivannut aikuisten unikoulua. Kliseisesti, aina ennen niin hyvin nukkuneena, opin arvostamaan hyviä yöunia vasta, kun näin niiden kääntöpuolen.

Mitään neuvoja minulla ei ole antaa vastaavassa tilanteessa oleville, sillä jokaisen tilanne on erilainen. Jossain vaiheessa nämä pienet, rakkaat nurmilinnut ovat isompia ja alkavat nukkua pidempiä aikoja.  Siihen asti osaan vain toivottaa jaksamista ja sitten jos ei enää jaksa, niin kehotan pyytämään apua läheisiltä tai neuvolasta. Vertaistukena toimii myös Marja Hintikka Liven jakso Kuolema korjaa univelat, siinä asiasta puhutaan ihan suoraan, ilman hyssyttelyjä. Taisin jopa jo kevyesti itkunaurahtaa jaksoa uudelleen katsoessani.

 

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Olipa hienosti kirjoitettu! Meillä mentiin samaa mallia, alkukuukausien unipätkät vaihtelivat joistakin kymmenistä minuuteista puoleen tuntiin, sitten jossakin vaiheessa tuntiin. Asiaa helpotti paljon kun löysimme ruoka-aineet joihin lapsi eniten reagoi, mm. itkemällä ja heräilemällä kesken unien. Lopulta myös unikoulut helpottivat tilannetta. Niinä viikonlopun päivinä kun sain aamuisin nukkua pitkään miehen herätessä lapsen kanssa huomasin olevani täysin eri ihminen, vaikka päivät vajailla yöunilla ihan ok sujuivatkin. Mutta ero oli huomattava…Tsemppiä todellakin kaikille univajeista kärsiville ja apua on hyvä etsiä/pyytää heti jos jaksaminen on koetuksella.