Olen loistava lopettaja

Olen hyvä, suorastaan loistava lopettaja. Olen lopettanut tupakoinnin kokonaisiksi vuosiksi jo kolme kertaa.

Joka kerrasta olen oppinut jotain ja kerta kerralta se on ollut vaikeampaa. Nyt olen – toivottavasti – jo niin ammattilainen, ettei minun tarvitse harjoitella enää kertaakaan.

Miten tässä sitten näin kävi, eli erään nikotinistin tarina.

Aloitin tupakoinnin vähän alle parikymppisenä. Aluksi olin klassinen baaripolttaja, arkena en tupakkaa tarvinnut. Alkoholin kanssa tupakka maistuikin paremmalta. En oikeastaan koskaan pitänyt tupakan mausta paljaaltaan. Tupakoinnista tuli kuitenkin pikku hiljaa päivittäistä.

Miksi ihmeessä polttaa, jos tupakka maistuu pahalta? Kyllähän fiksu ihminen keinot keksii: tupakka maistuikin aivan mainiolta purkan tai salmiakin kanssa. Siksi teineille myydäänkin nyt savukkeita, joiden filtterissä on hampailla murskattavassa kapselissa jokin maku, kuten mentoli. Itse käytin useimmiten ksylitolipurkkaa, joten hampaani pysyivät kunnossa. Eivätkä nuoren ihmisen keuhkot vielä tupakoinnista juuri oireile.

Näin kului vuosikymmen. Tupakka maistui ja ystävätkin polttivat. Parhaat bileet olivat tunnetusti tupakkapaikalla. Kolmen kympin tienoilla heräsin: en aikonut tupakoida koko ikääni. Kävin läpi normaalin prosessin: asiaa tarpeeksi pohdittuani, kävin tuumasta toimeen. Tupakointi loppui kertalaakista, olenhan muutenkin aikamoinen joko-tai-ihminen. Ensimmäiset päivät ja viikotkin olivat tietysti aikamoista kärvistelyä.

Olen ajatellut olevani onnekas, koska en ole kärsinyt lainkaan fyysisistä vierotusoireista. Se helpottaa ensimmäisiä päiviä ja viikkoja ilman tupakkaa. Psyykkisesti ja sosiaalisesti olen sen sijaan ollut täysin kokoussa. Tupakointi on tapa, johon ehdollistuu: aina bussipysäkillä, ruoan jälkeen ja kahvikupin kanssa sitä vain teki mieli. Vaikeimpia olivat ensimmäiset ravintolaillat. Asiaa eivät auttaneet vieressä tupakoivat kaverit, ravintoloissahan sai tuolloin polttaa.

Lopulta olin polttamatta puolitoista vuotta. Kun se oli jo helppoa ja menin ansaan: ”voin kyllä baarissa joskus yhden tai kaksi tupakkaa polttaa.” Niinhän se ei tietenkään mennyt.

Muutaman vuoden päästä oli aika tehdä seuraava yritys ja lopettaminen sujui melko lailla aiemman kaavan mukaan. Olin ilman useamman vuoden. Enää en edes uneksinut tupakoivani. Näitä syyllisyyden täyteisiä unia näin joka kerta lopetettuani, mutta vasta, kun tupakkaa ei valveilla ollessa edes enää ajatellut.

Ihminen on halutessaan todella hyvä pettämään itseään. Kolmannella kerralla sorruin pikkusikareihin. Nehän tuoksuvatkin niin hyvältä! Ne ovat myös tavallisia savukkeita paljon vahvempia. Ne maistuvat siis harvinaisena herkkuna, eikä niistä tule tapaa. Etenkään kun en osta niitä itse ja pikkusikareita polttavia tuttuja, joilta yhden voisi pyytää, tapaa harvoin. Niinpä niin!

Aloin polttaa sikareja kuin tupakkaa. Henkeen vetäen ja useita päivässä. Sikareissahan ei myöskään ole filtteriä, joten kaikki myrkky pääsi ihan puhtaana suoraan keuhkoihin.

Päälle nelikymppisen keuhkot eivät tätä menoa enää pitkään kestäneet ja minulle tuli tupakkayskä. Se pysäytti minut. Muistin lapsuudestani, kuinka minua inhotti äitini aamuiset yskäkohtaukset. Tuo muisto oli niin voimakas, että oli pakko lopettaa. Tällä kertaa se olikin jo todella vaikeaa. Selvisin kuitenkin voittajana tälläkin kertaa, onneksi!

Viimeisestä lopettamisesta on nyt neljä ja puoli vuotta. Aika kultaa muistot ja tupakointiin liittyy nostalgisia nuoruusmuistoja. Psyykkisessä tupakkariippuvuudessa pahinta onkin, ettei se mene koskaan ohi. Lapsena 1970-luvulla kasvoin maailmaan, jossa tupakointi oli täysin hyväksyttävää ja jopa tyylikästä. Ja olinhan itsekin kovin viileä polttaessani pikkusikareja! Yskäkokemus pitänee minut kuitenkin kaidalla tiellä. Tarpeeksi iso sisäinen motivaattori on nyt löytynyt: en halua keuhkoahtaumatautia.

Kaikki tuntevat tupakoinnin haitat keuhkoille, mutta tupakointi on vaaraksi myös muun muassa aivoterveydelle. Pitkäaikaisen tupakoinnin vakavista terveyshaitoista huolimatta, lopettaminen kannattaa aina. Osan lopettamisen hyödyistä saa nopeasti, esimerkiksi haju- ja makuaisti paranevat jo muutamassa päivässä ja keuhkojen toiminta ja fyysinen suorituskyky kohenevat parissa viikossa.

Lopettamiseen saa apua. Fyysisiin vieroitusoireisiin on tarjolla erilaisia reseptivapaita nikotiinikorvaushoitoja ja lääkäri voi tarvittaessa määrätä myös lääkitystä. Vinkkejä ja tietoa lopettamisen tueksi löytyy valtavasti: haulla ”tupakoinnin lopettaminen” saa Googlesta yli 120 000 osumaa. Monipuolista apua tarjoaa esimerkiksi Stumppi.fi.

Oletko sinä nikotinisti? Tee Fagerströmin kahden kysymyksen nikotiiniriippuvuustesti. Ja sitten voitkin lopettaa tai ainakin vähentää.

Faktat

Julkaistu:
Jaa muille:
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *